Vuonna 2005 alkanut trilogia sai päätöksensä tänään. Ehkä hartaimmin odotettu jatko-osa sitten The Phantom Menacen tai Kummisetä III:n, mutta elokuvan ennakkopainolasti on ollut jopa suhteeton johtuen Heath Ledgerin The Dark Knightissa tekemän suorituksen jälkeen, sillä ihmisillä on paha tapa olettaa paljon. Elokuvat ovat nojautuneet vahvasti sarjakuvista tuttuun Batman-universumiin, ehkä vahviten kuitenkin Millerin Batman: Year One:n ja saman miehen kynäilemään The Dark Knight Returnsiin (Yön Ritari). Missään tapauksessa kuitenkaan tarinat eivät ole samat, vaikka yhtäläisyyksiä löytyy.
Kahdeksan vuotta on kulunut ja Jokerit-taistosta pysyvät vammat saanut Batman viettää erakoitunutta elämää Wayne-kartanossa ja rypee itsesäälissä. Samaan aikaan Gothamissa muistellaan Harvey Dentiä ja hänen inspiroimaa lakiaan, joka on pannut telkien taakse koko Gothamin alamaailman. Kuitenkin, Banena tunnettu terroristi/palkkasoturi/paha ihminen saapuu Batmanin tutkalle ja kissa ja... helvetin iso rottweiler-leikki voi alkaa.
Kuten ensimmäisessä kappaleessa tuli sanottua, edellinen osio, lähinnä Ledgerin Jokerin jättämien saappaiden takia, jätti suhteettoman painolastin kolmannelle elokuvalle. Ja millaisen vastauksen Nolan antaa! The Dark Knight Rises on synkkä, lohduton ja jokainen hahmo käsittelee omia demoneitaan. Elokuva on monisyinen ja juoni kulkee montaa reittiä, vanhojen osien kautta, summaamaan nämä meidän kokemamme kahdeksan vuotta. Nolan on pysynyt sikäli uskollisena sarjakuvauniversumille, että juoni kulkee hyvin paljon samoja reittejä ja perhesuhteita ja käsikirjoitus on muutenkin silkkaa rautaa. Batman on synkkä toimintaelokuva, jonka huumori rajoittuu ehkä neljään one-lineriin. Kuitenkin jos on lukaissut Millerin sarjakuvaromaanit, voi todeta, että elokuva on verrattain jopa suoraviivainen. Toimintaa on kylliksi ja vaikka elokuva kestää vartin vajaa kolme tuntia, aika ei tosiaan käy pitkäveteiseksi. Bruce Waynen itsesäälissä rypemistä olisi voinut jopa venyttääkin draaman vuoksi, mutta toimintaelokuvaa tässä tehdään, ei uutta Kaunista Mieltä. Batmania ei tarvitse kahta kertaa käskeä viittaansa, sillä niin kovin hän sitä rakastaa. Inceptionilla ja näillä kolmella Batmanilla Nolan on osoittanut olevansa rikos- ja toimintaelokuvien prinssi ja on vaarassa syrjäyttää sieltä korkeimmalta korokkeelta itsensä Michael Mannin, jonka pitää pian antaa vastaus. Public Enemies oli toki hyvä, mutta ei mitään tämänkaltaista.
Tuntuu siltä, että rikoksettomuus jopa vähän ahdistaa Christian Balen esittämää Batmania, koska ei pysty haarniskassaan valvomaan yötä. Tottakai rikokseton Gotham oli päämäärä, mutta se päämäärä ei sisältänyt suunnitelmaa, jossa olisi Batman olisi heilumassa viitassaan. Aikaisemmissa elokuvissa Bale on ollut Batmanin roolissa muihin näyttelijöihin taitoihinsa nähden jopa hengetön. Nyt hän puhaltaa tuulta Bruce Waynen lisäksia myös Batmaniin, joka on ajoittain jopa turhankin ylimielinen omiin ruostuneisiin taitoihinsa nähden.
Bane ei ole Jokeri, se on selvä ja ei tarvitsekaan olla. Jokeri oli impulsiivinen hullu, kun taas Bane on julma, ylivoimainen, pelottava ja mikä pahinta, hänellä on suunnitelma. Tom Hardy on loistava Bane. Ennakkokeskusteluissa on "valitettu", että Hardy olisi vähän lihakseton Bane, mutta katsokaa elokuva ja sanokaa sitten, onko Hardyn epäkkäät tarpeeksi treenantut vai ei. Hardy antaa hahmolle uhkaavuutta, silmät ja mielenkiintoisen äänen ja sen painot. Hardy tekee Banesta panssarivaunun, joka ohjaa itseään.
Elokuvassa on hyviksien puolella vanhojen kettujen lisäksi myös uusia tuttavuuksia, tärkeimpinä Kissanainen (Anne Hathaway) ja partiopoliisi/rikosetsivä John Blake (Joseph Gordon Levitt). Ensin mainittu on taidokas murtovaras, jonka hahmo on rakennettu hyvin pitkälti Batman: Year Onen mukaan ja Hathaway vetää roolin tyylillä. John Blaken hahmoa ei löydy sarjakuvauniversumista, mutta taustatyö toi sellaisen tuloksen, että Blake mainitaan eräässä Batmanin värityskirjassa, jossa Jokeri varastaa tikkarin nuorelta John Blakelta. Uusista hahmoista mielenkiintoisin on ehdottomasti Blake.
The Dark Knight Returns on elokuvasarjan paras, koska elokuvan hyvyyttä ei voi laskea yhden miehen näyttelijäsuorituksen varaan. Tämä pesee edeltäjänsä elokuvan kaikilla osa-alueilla. Bane ei ole Jokeri, mutta ei ole kuitenkaan huonompi pahis kuin Jokeri, vaan erilainen vaikka käsittelee ehkä vähän samoja teemoja (terrorismi esim.), mutta vain laajemmassa mittakaavassa. Jos sarjakuvaan perustuva elokuva tulisi koskaan olemaan isossa gaalassa, se olisi tämä. Elokuvan loppu on niin hyvä kuin tämän trilogian loppu voi olla.
Yönpeikkoterveisin,
Kurjenmäen Kreivi
PS. Trailereissa oli Man Of Steel-elokuvan teaser. Se näytti H-Y-V-Ä-L-T-Ä.
