Debra Granik on elokuva-alan moniosaaja, joka on osallistunut elokuvanteon lähes jokaiseen pääosa-alueeseen. Winter's Bone on hänen suuri läpimurtonsa, joka toi ehdokkuuden sovelletun käsikirjoituksen Oscar-palkinnosta. Elokuva muuten sai vielä kolme ehdokkuutta. Granik on muutaman oman elokuvan urallaan erikoistunut synkkyyteen ja ei-niin-onnellisten tähtien alla syttyneisiin ihmiskohtaloihin ja Winter's Bone ei ole suinkaan poikkeus.
Juoni sijoittuu vanhan villin lännen seuduille Ozarkeille, eteläiseen Pohjois-Amerikkaan. Perheen tytär Ree (Jennifer Lawrence) saa kuulla paikalliselta Sheriffiltä (Garret Dillahunt), että hänen isänsä on takuita vastaan vapaalla ja on pantannut talonsa vapauttaan vastaan. Isä on kuitenkin kadoksissa ja perhe on vaarassa menettää kotitalonsa, jossa asustaa tyttären lisäksi tämän sisko Ashlee ja veli Sonny, jos Isä ei saavu oikeudenkäyntiin. Äiti on mieleltään sairas, joten perheen hoitovastuu on tyttärellä Reellä. Reellä ei ole siis muuta vaihtoehtoa kuin etsiä Isänsä.
Elokuva on rahoitettu ilman suuria elokuvayhtiöitä, mutta sitä ei kädenjäljestä huomaa. Kaikki on osaltaan seesteisen synkkää, mutta samalla ahdistavan epäpuhdasta. Elokuva on käsikirjoitettu huiman hyvin ja tarina etenee johdonmukaisesti. Tyttärellä on iso rooli sikäli elokuvassa, että se on kirjoitettu hänen näkökulmastaan, joten Lawrence on mukana elokuvan aivan jokaisessa kohtauksessa. Joihinkin kohtauksiin olisin kaivannut trillerimäisyyttä, mutta kuikelot etelävaltionmiehet kyllä takasivat elokuvan pelottavuuden.
Koko elokuvan läpi näytellyt Jennifer Lawrence oli todella vakuuttava, vaikka yhdellä ilmeellä näyttely välillä vähän puuduttikin. Ehkä syvä etelä oli tehnyt tehtävänsä psyykeelle, mutta joka tapauksessa ehdokkuuden arvoinen suoritus. Teardrop (John Hawkes) oli kerrassaan huikea. Miehen roolihahmo muuttui läpi elokuvan kuin Al Pacinolla Kummisedässä konsanaan. Alussa pelottavan luihu Teardrop oli elokuvan loppuvaiheilla melkein laihan nallekarhumainen.
Elokuva on tuotettu ilman suuria tähtiä ja suurta budjettia ja silti mentiin ehdokkuudesta toiseen Gaalassa. Neljän Oscarin ehdokkuus on verrattain pieneltä elokuvalta todella suuri juttu. Elokuva antoi kuvan erilaisesta Yhdysvallasta, jossa huumeita otetaan tai niitä myydään. Teardropin tapauksessa vähän kumpaakin. Jokainen elokuvaan osallistunut on toiminut rakkaudesta taiteeseen ja kädenjälki on sen mukaista. Nämä ovat sellaisia elokuvia, joissa ei ole tähtiä, vaan näissä elokuvissa niitä tehdään.
Southerncrossterveisin,
Kurjenmäen Kreivi
Juoni sijoittuu vanhan villin lännen seuduille Ozarkeille, eteläiseen Pohjois-Amerikkaan. Perheen tytär Ree (Jennifer Lawrence) saa kuulla paikalliselta Sheriffiltä (Garret Dillahunt), että hänen isänsä on takuita vastaan vapaalla ja on pantannut talonsa vapauttaan vastaan. Isä on kuitenkin kadoksissa ja perhe on vaarassa menettää kotitalonsa, jossa asustaa tyttären lisäksi tämän sisko Ashlee ja veli Sonny, jos Isä ei saavu oikeudenkäyntiin. Äiti on mieleltään sairas, joten perheen hoitovastuu on tyttärellä Reellä. Reellä ei ole siis muuta vaihtoehtoa kuin etsiä Isänsä.
Elokuva on rahoitettu ilman suuria elokuvayhtiöitä, mutta sitä ei kädenjäljestä huomaa. Kaikki on osaltaan seesteisen synkkää, mutta samalla ahdistavan epäpuhdasta. Elokuva on käsikirjoitettu huiman hyvin ja tarina etenee johdonmukaisesti. Tyttärellä on iso rooli sikäli elokuvassa, että se on kirjoitettu hänen näkökulmastaan, joten Lawrence on mukana elokuvan aivan jokaisessa kohtauksessa. Joihinkin kohtauksiin olisin kaivannut trillerimäisyyttä, mutta kuikelot etelävaltionmiehet kyllä takasivat elokuvan pelottavuuden.
Koko elokuvan läpi näytellyt Jennifer Lawrence oli todella vakuuttava, vaikka yhdellä ilmeellä näyttely välillä vähän puuduttikin. Ehkä syvä etelä oli tehnyt tehtävänsä psyykeelle, mutta joka tapauksessa ehdokkuuden arvoinen suoritus. Teardrop (John Hawkes) oli kerrassaan huikea. Miehen roolihahmo muuttui läpi elokuvan kuin Al Pacinolla Kummisedässä konsanaan. Alussa pelottavan luihu Teardrop oli elokuvan loppuvaiheilla melkein laihan nallekarhumainen.
Elokuva on tuotettu ilman suuria tähtiä ja suurta budjettia ja silti mentiin ehdokkuudesta toiseen Gaalassa. Neljän Oscarin ehdokkuus on verrattain pieneltä elokuvalta todella suuri juttu. Elokuva antoi kuvan erilaisesta Yhdysvallasta, jossa huumeita otetaan tai niitä myydään. Teardropin tapauksessa vähän kumpaakin. Jokainen elokuvaan osallistunut on toiminut rakkaudesta taiteeseen ja kädenjälki on sen mukaista. Nämä ovat sellaisia elokuvia, joissa ei ole tähtiä, vaan näissä elokuvissa niitä tehdään.
Southerncrossterveisin,
Kurjenmäen Kreivi
"Muutaman vuoden päästä opetellaan pitelemään toisenlaista asetta"
