Men in Black 3

Kreivin elokuvaviikko jatkuu universumia koskevien asioiden merkeissä. Kolmanteen osaan tullut Men in Black, eli aikaisemmin suomennettu "Miehet mustissa", mutta luojan kiitos suomennoksesta on luovuttu. Siis kiitos. Ajan hengen mukaan tämäkin on saavuttanut 3D-muodon, joka kannattaa yleensä katsoa, mikäli nenänvarsi vain kestää kakkuloiden painoa. Voisivat myydä vaikka jotain pehmustelappua viidelläkymmenellä sentillä siellä teatterilla, niin ostaisin aivan varmasti. Ja vielä joka kerta, koska nenänvarsipehmusteella on varmasti sama kohtalo kuin korvatulpilla. Aina siellä eteisen korissa, kun niitä tarvitsee.

Kolmannessa osassa universumi on siis taas vaarassa, koska avaruusjulmuri Boris-eläin on paennut vankilasta ja matkannut menneisyyteen listimään Agentti K:n (Tommy Lee Jones), joka taasen mahdollistaa maapallon kaappaamisen nykyajassa. Will Smithin esittämä J hoksaa juonen, koska hänen aivonsa eivät ole uudelleenkalibroineet itseään uuden aikajatkumon mukaisesti.

Tuotanto- ja näyttelykatras on lähestulkoon sama, poislukien Rip Tornin esittämä Zed, joka on vaihtunut leidiversio O:ksi ja käsikirjoittaja on taasen vahtunut Etan Coheniin (ei siis ETHAN Cohen). Kuten aina, tällaisissa tarinoissa ei kannata liiaksi miettiä, että miten sellainen menneisyyteen matkustaminen onkaan mahdollista, koska se ei ole. Piste. Ei ole. Eikä myöskään käsikirjoituksen aukkoja, koskien mitä tapahtuu missäkin ajassa, miksi joku on autuaan tietämätön, tai tietää jotain, tai miksi on tiennyt, mutta nyt ei tiedä. OK? Näissä elokuvissa keskitytään toimintaan, vitseihin ja viihdyttävyyteen ja sitähän löytyy. 3D-nappi on sopivasti pohjassa, eikä hyvää viihdettä ole pilattu turhan paljolla kamera-ajolla. Sanoisin, että tällaisiin elokuviin 3D sopii. Toisaalta kiitän hiljaa, ettei uutta Batmania ole tehty 3D:nä (puhumpa paljon nyt Batmanista kahden päivän aikana). Kässäri toimii hyvin, vitsit ovat edelleen K:n ja J:n henkilökemian varassa ja siinä, miten vallan mainiosti nuorta K:ta esittävä Josh Brolin imitoi Tommy Lee Jonesin K:ta. Monta hupihetkeä. Tosin kannattaa myös mahdollisesti katsoa aikaisemmat osat muistin virkistämiseksi, jos ei ihan muistissa ole roolihahmot.

Kaikenkaikkiaan elokuva tarjosi viihdyttävät pari tuntia, jonka voisin nauttia kyllä toisenkin kerran vaikkapa BluRay:n muodossa. Kuten sanoin, ei kannata repiä nörttiä itsestään ja alkaa viilaamaan pilkkua juoniaukoista, vaan nauti elokuvasta, hahmoista ja vitseistä.

Universumiterveisin,

Kurjenmäen Kreivi

Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus (2011)

Tintti-elokuva on ollut Steven Spielbergille liki 30 vuoden projekti ja yleisen käsityksen mukaan myös Spielberg oli se ohjaaja, joka oli Hergen valinta herättämään sarjakuvahahmo henkiin valkokankaalle. Sanottakoon tässä, että Kreivi ei ole Tintti-sarjakuvia lukenut, mutta aikoo oikaista tämän epäkohdan pikimiten. Spielberg sai avukseen seikkailuspektaakkeleita työstäneen Peter Jacksonin ja luvassa oli yksi vuoden odotetuimpia elokuvia. Elokuvan ensimmäiset arvioinnit hahmon syntymailta eivät luvanneet hyvää ja elokuvaa rienattiin melko rajustikin. Kreivi valitsi näytökseksi 3D-version, asetti paristokakkulat päähän ja vesipulloa evääksi.

Tintti löytää torilta kiehtovan pienoispurjelaivan, josta tuntuu olevan kovaa kiinnostusta muiltakin tahoilta ja pian paljastuukin, että laiva on yksi vihje suuren aarteen luokse.

Muunnoselokuvissa on helppo lyödä tuoretta formaattia. Tämä ei ole Tintti tai että tämä ei ole sitä mitä odotettiin. Juoni ei olekaan yksi yhteen jonkun kirjan kanssa tai on otettu juonellisia vapauksia. Elokuva perustuu pariinkin Tintti-teokseen ja tapahtumia on lainailtu, kuten Kapteeni Haddockin tapaaminen laivalla. Elokuvassa on kuitenkin upea flow, sitä on upea katsoa ja se etenee koko kestonsa ajan. Värit elokuvassa ovat kerrassaan häikäisevät ja motion capture-tekniikalla kuvattu elokuva antaa nimenomaan sarjakuvamaisen tunnelman. John Williamsin musiikki, Spielberg, Jackson ja kiinnostava tarina. Mikä voi mennä pieleen? Ei mikään ja ei myöskään mene. Kyseessä on paras seikkailuelokuva sitten Indiana Jonesien. Pidin toki National Treasure-elokuvista ja vähän jopa Saharastakin, mutta Tintti on aivan toista maata. Elokuva soljuu, viihdyttää, naurattaa ja jättää vain vähän jossiteltavaa, jos ollenkaan. 3D-nappia on käytetty suhteellisen maltillisesti, poislukien lopun kohtausta, jossa oli jo vähän liikaa ruudussa. Pieni rike.

Jamie Bell on aikoinaan hypännyt suoraan loistoon elokuvassa Billy Elliot. Mikään supertähti hän ei ole, mutta tekee Tintin roolin ammattitaidolla. Sen sijaan Andy Serkis Haddockina on aivan hulvaton. Säälimätön alkoholisti ja merikapteeni johdattaa itsensä juonessa eteenpäin pääsääntöisesti viskin voimalla ja ainoat takaiskut hän kokeekin selvänä. Daniel Craigia en tunnistanut kyllä Sakarinina juuri ollenkaan.

Kuten sanottua, elokuva on seikkailuelokuvien terävintä kärkeä, yksi parhaista. Kun tämä joskus päätyy kiekkomuotoon, se on pomminvarma ostos. En osaa ottaa kantaa siihen, tekikö elokuva oikeutta Tintille, mutta helvetti, entä sitten vaikka ei olisikaan tehnyt. Tämä oli aivan helvetin hyvä elokuva.

Belgireportteriterveisin,

Kurjenmäen Kreivi

"Whisky of choice is Kolme Leijonaa"