Twilight-elokuva tuotiin teinityttöjen makuuhuoneisiin noin vuonna 2008, eli olemassa on myös aika ennen Twilightia. Se oli aikaa, jolloin vampyyrit olivat oikeasti verenimijöitä, eikä teinityttöihin rakastuneita, kimaltelevia emo-poikia. Vampyyri inhimmillisenä olentona ei toki ole uusi valkokankaan saralla, saatikka homoeroottisena hahmona. Anne Ricen kirjan pohjalta tehty, Neil Jordanin ohjaama Veren Vangit vuodelta 1994 oli aikansa mestariteos. Tosin Anne Ricen vampyyri on traaginen hahmo, ei kaapin syvyyksissä elävä Jared Leto-kopio.
Kyllä. Minulla on ennakkoluuloja elokuvaa kohtaan ja suurimmaksi osaksi siksi, että satuin erehdyksessä katsomaan ensimmäisen osan. Odotukset eivät olleet kovin suuria trilogian keskimmäiseltäkään osalta. Ulkopuolisen paineen takia katsoin elokuvan Twilight -New Moon.
Aikaa on taas kulunut hetki ja Bellan (Kristen Stewart) alahuuli värisee jälleen. Edward (Robert Pattison) on keksinyt tekosyyn lähteä Bellan luota, jotta hänestä ei tarvitsisi tehdä vampyyriä. Paikalle saapuu arjen sankari Jacob (Taylor Lautner), joka osaa moottoripyörien lisäksi korjata tunteita. Luonnollisesti "Jake" on synnynnäinen ihmissusi ja kolmiodraama on valmis. Sivujuonena ykkösosasta tuttu Victoria (Rachelle Lefevre) yrittää kostaa jonkun kuolemaa.
Pidän elokuvan väreistä, varsinkin metsäkuvista. Ne ovat synkkiä, mutta jotenkin mielenkiintoisia. Haluaisin mennä sinne vaikka pystyttämään teltan tai juoksemaan alasti susien kanssa. Kuvauksessa ei ole moitteen varaa, se on looginen, kronologinen ja kohtaukset ovat sopivan pituisia. En ole lukenut alkuperäistä kirjaa, joten jätän Stephenie Meyerin haukkumisen tähän, tosin lisää ehkä myöhemmin. Sen sijaan elokuvan käsikirjoittanut Melissa Rosenberg ja elokuvan ohjannut Chris Weitz voisivat tehdä jotain muuta kuin elokuvakäsikirjoituksia tai ohjata täyspitkiä. Ymmärrän, että elokuvan pääasiallinen kohderyhmä on teini-ikäinen tai nuori aikuinen nainen, mutta voi jumalauta. Ymmärrän paidattoman teini-ikäisen pojan näyttämisen elokuvassa, mutta sen kohtauksen voi järjestää muutenkin kuin:
"Ah, Bella, sinulla on haava päässä, anna kun otan paitani pois"
Lisäksi elokuvan noin kahden tunnin pituudesta noin tunti viisikymmentä käydään kahdenkeskeisiä keskusteluja lähinnä tunteista tavalla, jotka kuuluvat pokkariromantiikkakirjallisuuteen ja pöytälaatikkorunoihin. Loput kymmenen minuuttia ovat ihan onnistuneita taistelukohtauksia. Koko paskakeon päälle laitan vielä viimeisen kikkareen ja kerron, että elokuva oli aivan käsittämättömän ennalta-arvattava.
Näyttelytyö oli teennäistä. Edwardia näytellyt Robert Pattison voi mielestäni trilogian jälkeen etsiä töitä kauniista ja rohkeista ja viljellä jaksosta toiseen sitä samaa ilmettä. Se "voi tätä tuskaa ja kauheutta, olen vampyyri"-ilme. Bellaa näytellyt Kristen Stewart on ulkonäöllisesti rooliin sopiva hahmo. Tosin kolmannen alahuuliväpätyksen jälkeen teki mieli repiä Bellan pää irti väkivaltaisin tavoin. Koska olen kaikkien kaveri ja haluan joskus antaa taputuksen olalle, Pattisonista ja Stewartista huomaa, että he penetroivat (toisiaan) myös vapaa-aikana. Elokuvan ammattitaitoisimman rooli- ja vampyyrisuorituksen teki Michael Sheen vampyyripäällikkö Arona. Toivon näkeväni hänet trilogian kolmannessa osassa repimässä päitä irti.
Tiedän, en ole elokuvan kohderyhmää ja siksi minun ei kuuluisi katsoa näitä. Tiedän, olen ahdasmielinen ja menen valtavirran mukana, koska en ymmärrä Twilightin syvintä olemusta. Tiedän, olen tunnevammainen antiromantikko, joka polttaa ruusut ja kusee kaiken kauniin päälle. Tiedän, emmä tajuu. Kuitenkin minua vaaditaan katsomaan elokuva ja miettimään, mitä olen katsonut. Uskokaa pois, minä olen miettinyt. Mormonitaustainen Meyer vaalii kunnon kristittyjä arvoja ja kertoo niitä tönkön vampyyritarinan kautta nuorille neideille. Himolle ei saa antaa valtaa, ei seksiä ennen siunausta ja sudet kulkevat keskuudessamme lampaiden vaatteissa. Vertauskuvat ovat niin ilmiselvät, että se on jo kornia. Jotain on kuitenkin tehty oikein, koska elokuva ja sen oheistuotteet myyvät jopa Kreiville uskomattomia summia. Elokuva- ja kirjasarja on tuotteena kultakimpale, mutta valitettavasti hyvää elokuvaa se ei siitä tee ja sellaisiahan Kreivi täällä arvostelee.
Elokuvan evääksi suosittelen jotain imelää ja makeaa. Parhaimmillaan elokuva on poistomyynnissä, unohdettuna yhden aikakauden trendinä. Suurimmat taputukset elokuva saa soundtrackistaan.
Kenelle: 14-25 vuotiaalle tytölle, joka kiinnittää tai kiinnitti poikien julisteita seinille.
Miksi: Jacob on suurimmaksi osaksi leffaa ilman paitaa.
Sparkleterveisin,Kyllä. Minulla on ennakkoluuloja elokuvaa kohtaan ja suurimmaksi osaksi siksi, että satuin erehdyksessä katsomaan ensimmäisen osan. Odotukset eivät olleet kovin suuria trilogian keskimmäiseltäkään osalta. Ulkopuolisen paineen takia katsoin elokuvan Twilight -New Moon.
Aikaa on taas kulunut hetki ja Bellan (Kristen Stewart) alahuuli värisee jälleen. Edward (Robert Pattison) on keksinyt tekosyyn lähteä Bellan luota, jotta hänestä ei tarvitsisi tehdä vampyyriä. Paikalle saapuu arjen sankari Jacob (Taylor Lautner), joka osaa moottoripyörien lisäksi korjata tunteita. Luonnollisesti "Jake" on synnynnäinen ihmissusi ja kolmiodraama on valmis. Sivujuonena ykkösosasta tuttu Victoria (Rachelle Lefevre) yrittää kostaa jonkun kuolemaa.
Pidän elokuvan väreistä, varsinkin metsäkuvista. Ne ovat synkkiä, mutta jotenkin mielenkiintoisia. Haluaisin mennä sinne vaikka pystyttämään teltan tai juoksemaan alasti susien kanssa. Kuvauksessa ei ole moitteen varaa, se on looginen, kronologinen ja kohtaukset ovat sopivan pituisia. En ole lukenut alkuperäistä kirjaa, joten jätän Stephenie Meyerin haukkumisen tähän, tosin lisää ehkä myöhemmin. Sen sijaan elokuvan käsikirjoittanut Melissa Rosenberg ja elokuvan ohjannut Chris Weitz voisivat tehdä jotain muuta kuin elokuvakäsikirjoituksia tai ohjata täyspitkiä. Ymmärrän, että elokuvan pääasiallinen kohderyhmä on teini-ikäinen tai nuori aikuinen nainen, mutta voi jumalauta. Ymmärrän paidattoman teini-ikäisen pojan näyttämisen elokuvassa, mutta sen kohtauksen voi järjestää muutenkin kuin:
"Ah, Bella, sinulla on haava päässä, anna kun otan paitani pois"
Lisäksi elokuvan noin kahden tunnin pituudesta noin tunti viisikymmentä käydään kahdenkeskeisiä keskusteluja lähinnä tunteista tavalla, jotka kuuluvat pokkariromantiikkakirjallisuuteen ja pöytälaatikkorunoihin. Loput kymmenen minuuttia ovat ihan onnistuneita taistelukohtauksia. Koko paskakeon päälle laitan vielä viimeisen kikkareen ja kerron, että elokuva oli aivan käsittämättömän ennalta-arvattava.
Näyttelytyö oli teennäistä. Edwardia näytellyt Robert Pattison voi mielestäni trilogian jälkeen etsiä töitä kauniista ja rohkeista ja viljellä jaksosta toiseen sitä samaa ilmettä. Se "voi tätä tuskaa ja kauheutta, olen vampyyri"-ilme. Bellaa näytellyt Kristen Stewart on ulkonäöllisesti rooliin sopiva hahmo. Tosin kolmannen alahuuliväpätyksen jälkeen teki mieli repiä Bellan pää irti väkivaltaisin tavoin. Koska olen kaikkien kaveri ja haluan joskus antaa taputuksen olalle, Pattisonista ja Stewartista huomaa, että he penetroivat (toisiaan) myös vapaa-aikana. Elokuvan ammattitaitoisimman rooli- ja vampyyrisuorituksen teki Michael Sheen vampyyripäällikkö Arona. Toivon näkeväni hänet trilogian kolmannessa osassa repimässä päitä irti.
Tiedän, en ole elokuvan kohderyhmää ja siksi minun ei kuuluisi katsoa näitä. Tiedän, olen ahdasmielinen ja menen valtavirran mukana, koska en ymmärrä Twilightin syvintä olemusta. Tiedän, olen tunnevammainen antiromantikko, joka polttaa ruusut ja kusee kaiken kauniin päälle. Tiedän, emmä tajuu. Kuitenkin minua vaaditaan katsomaan elokuva ja miettimään, mitä olen katsonut. Uskokaa pois, minä olen miettinyt. Mormonitaustainen Meyer vaalii kunnon kristittyjä arvoja ja kertoo niitä tönkön vampyyritarinan kautta nuorille neideille. Himolle ei saa antaa valtaa, ei seksiä ennen siunausta ja sudet kulkevat keskuudessamme lampaiden vaatteissa. Vertauskuvat ovat niin ilmiselvät, että se on jo kornia. Jotain on kuitenkin tehty oikein, koska elokuva ja sen oheistuotteet myyvät jopa Kreiville uskomattomia summia. Elokuva- ja kirjasarja on tuotteena kultakimpale, mutta valitettavasti hyvää elokuvaa se ei siitä tee ja sellaisiahan Kreivi täällä arvostelee.
Elokuvan evääksi suosittelen jotain imelää ja makeaa. Parhaimmillaan elokuva on poistomyynnissä, unohdettuna yhden aikakauden trendinä. Suurimmat taputukset elokuva saa soundtrackistaan.
Kenelle: 14-25 vuotiaalle tytölle, joka kiinnittää tai kiinnitti poikien julisteita seinille.
Miksi: Jacob on suurimmaksi osaksi leffaa ilman paitaa.
Kurjenmäen Kreivi
Tämä on ihan hyvä sellaisenaan.
