Paul Greengrass pysyi suhteellisen tuntemattomana ohjaajana, kunnes 2002 kehitteli elokuvan Bloody Sunday. Tämä avasi tien suuriin studioihin ja syntyi kaksi viimeisintä Bourne-trilogian osaa, jotka ovatkin sarjan parhaat, sillä Greengrass osaa ohjata kerrassaan hengästyttävää toimintaa. Hiljaisena viikonloppuiltana Queen Jane kehoitti minua katsomaan elokuvan Green Zone dekkarina, ei sotaelokuvana jona sen muut arvon kriitikot ovat erheellisesti katsoneet. Aikoina, jolloin jokainen ohjaaja haluaa olla poliittisesti korrekti, sotaa kritisoivia Irak-elokuvia tulee valkokankaalle kuin makkaratehtaasta nakkeja.
Elokuva kertoo Yhdysvaltain Sotilasmestarista, Milleristä (Matt Damon), jonka hommiin kuuluu joukkotuhoaseiden etsintä. Sen sijaan, että hän tekisi työtään, hän käyttää aivojaan ja toteaa, että niitä ei ehkä ole. Soppaan saadaan sekaisin CIA:n agentti Martin Brown (Brendan Gleeson), mulkku pukumies Poundstone (Greg Kinnear) ja luonnollisesti tiedotusvälineidän naissukupuolen edustaja Lawrie Dayne (Amy Ryan).
Jälleen kerran annoin trailerin johdattaa harhaan ja luulin elokuvan olevan jonkinlainen kostotarina, jossa Matt Damon on julistettu ideologiansa takia lainsuojattomaksi ja sotilaskoneisto yksityisarmeijoineen jahtaa Mattia pisin Bagdadin katuja. Väärin. Kyseessä on huippujännäri. Yleensä, kun näen käsikirjoittajana Brian Helgelandin, voin huokaista helpotuksesta sillä tiedossa on laatua. Toki jokaisen uralla on kompastuksia, mutta jännityksen ja trillerin saralla Helgeland on Hollywoodin ykkösnimi. Greengrassin ohjaus on hyvin tunnistettavaa, sillä jännitystä seuraa jatkuva kevyt bassomusiikki (tuttu Bourne-elokuvista) ja nopea leikkaus. Käsivarsikamera on myös Greengrassin elokuvista tuttu käytäntö. Kreivitär valitteli hieman nopeita leikkauksia ja "tärisevää" kuvaa, mutta taas minun mielestäni se oli elokuvan vahvuuksia, jotka kertovat kovasta elämästä ja temmosta Bagdadin sykkeessä.
Matt Damon on juuri sopivan sympaattinen mies esittämään Yhdysvaltain sotilasta, joka kokee vääryyttä valtionsa suunnalta. Hän kokee olevansa oikealla asialla ja kun tietyt esteet tulevat tielle, Matt etsii ainoastaan totuutta ja oikeutusta sodalleen. Brendan Gleeson esittämässä jenkkiä oli jotenkin tönkkö ja aksenttikaan ei osu kohdalleen. Greg Kinnear onnistuu mulkkunsa esittämisesssä, sillä aina välillä tekisi mieli hieman tempaista päin poijua. Toimittaja oli roolina aavistuksen ylimääräisen oloinen ja tulinkin miettineeksi, että varmasti alkuperäisessä kirjaversiossa rooli on isompi.
Minulle on aivan sama kuinka monta Irakista kertovaa sankaritarinaa vuodessa tulee, mutta kun tällaisia äärettömän hyviä jännityselokuvia voidaan luoda siihen ympäristöön, antaa tulla. Jenkkisotapropagandaelokuva? Ei sinne päinkään ja vaikka olisikin niin antaa olla. Amerikka käy jatkuvasti räiskimässä pyssyjä ympäri palloa ja jos siitä tehdään AMERIKKALAISelokuvaa, niin antaa tulla vain. Eihän tämä nyt kuitenkaan ollut We Were Soldiers. Kun unohtaa lisäosien todennäköisen "Support Our Troops"-joutavuudet, niin hyvä leffailta on taattu. Elokuva toimii niin elokuvissa kuin varmasti kotisohvallakin. Jos väsytti ennen elokuvaa, niin elokuvan aikana ei varmasti. Varaa mukaan paljon karkkia, sillä toiminnan edetessä esimerkiksi lakupussi katoaa hyvinkin nopeasti taivaan tuuliin.
Kenelle: Hengästyttävän toiminnan ystävälle
Miksi: Bourne-elokuvat siirtyneet Bagdadiin
Sotakoneistoterveisin,
Kurjenmäen Kreivi
"Kannattaakohan minun heilua Bagdadissa AK-47:n ja shemagh-huivin kanssa?"
