Parin vuosikymmenen jälkeen elokuvasarjat, jatko-osat ja trilogiat ovat tulleet jälleen muotiin. On siis täysin hyväksyttävää, että sellainenkin kaikkea vastustava ohjaaja kuin Oliver Stone tekee jatko-osan. Kreivi on ensimmäisen osan nähnyt, mutta siitä on niin saatanasti aikaa, että voisi melkein arvioida sen uusiksi täällä. Ei hätää, ensimmäistä ei tarvitse nähdä katsoakseen toisen osan, sillä Kreivitär ei ykköstä ollut nähnyt ja silti otti askeleen tuntemattomaan ja pääsi kyllä jyvälle.
Alkukuvissa Gordon Gekko (Michael Douglas) vapautuu vankilasta ja nopean aikaloikkauksen turvin siirrytään taantuman kouriin, jossa Gekkon vävyehdokas Jake Moore (Shia LaBeouf) huutaa tyhjyyteen puhtaan energian puolesta ja samalla koittaa saada pesää Gekkon tyttäreltä, Winnieltä (Carey Mulligan). Winnie on kuitenkin isälleen kiukkuinen ja Jake ei tietenkään ymmärrä miksi, koska tavattuaan Gekkon luennolla, tämä ei vaikuta niin kauhean pahalta kaverilta. Näin ollen Jake yrittää saada isää ja tytärtä taas yhteen ja sivussa vähän kerätä dollaria taka- ja etutaskuun.
Oliver Stone kuvaa kahta suurmiestä Alekstanteri Suurta ja Gordon Gekkoa samalla tavalla. Välillä intensiivinen kasvorajaus vaihtuu muutamaksi sekunniksi vapaalla kädellä kuvattuun, etäiseen profiiliin ja näin saadaan henkilöihin syvyyttä. Ajoittain kuviin tuodaan animaatiota, jolla tunnistaa nykyajan Stone-ohjauksen. Elokuva on pitkä, mutta se ei tuntunut pitkältä, toisin kuin aikaisemmin mainittu Alexander, joka oli luokaton ohjaus. Käsikirjoitus on hieman ontuva ja henkilö, joka ei tajua pörssikielestä mitään, on pihalla kuin kristillisdemokraatti. Kreivi ei ole koskaan pidellyt osakesalkkua, joten en tiedä mitä esimerkiksi on "shorttaaminen". Kreivin mielestä kuitenkaan tämänkaltaisien elokuvien ei kuulu seikkaperäisesti selittää untuvikoille kauppatieteiden perustutkintoon oikeuttavaa tietomäärää, mutta fiksusti tietoa olisi voinut sisällyttää käsikirjoitukseen huomaamatta. Elokuva kaipaisi hieman suoraviivaisemman juonen, joka jää nyt ohjaajan kritiikkiin kapitalismia kohtaan, joka ilmenee ilkennäköisen pörssihain kommentoidessa:"VIHAAN SOSIALISMIA!".
Muita kriitikoita lukiessa on törmännyt pienehköön Shia LaBeouf-vastaisuuteen. Ihan turhaan, sillä LaBeouf on kykenevä nuori nykynäyttelijä, joka osaa esittää mahtavasti hieman näsäviisasta moottoriturpaa, mutta osaa tarvittaessa tiristää melkoista kyyneltä. Mieshahmot olivat tässäkin elokuvassa täysin mulkun roolissa, sillä joko he olivat narsisteja ja/tai mokaajia. Winnie Gekkoa näytellyt Carey Mulligan oli lähes koko elokuvan läpi uhkaamassa laittaa saksia kiinni tai idean tasolla pelastamassa maailmaa. Ideat eivät kuitenkaan riitä tuomaan hahmoon muuta kuin ärsyttäviä piirteitä ja tuo katsojalle kuvan, että Winnie ei halua edes olla Jaken kanssa suhteessa. Ongelmat isäsuhteeseen on myös tekemällä tehtyjä ja liian nopeasti ratkottuja. Michael Douglas Gordon Gekkona symbolisesti (oikeasti en ole nähnyt) ison munan mies, joka on kapitalistisen narsismin symbolinen suunnannäyttäjä. Ottaen huomioon terveydelliset ongelmat, Douglas runnoo roolinsa läpi kunnioitettavasti.
Rulla on näytelmäelokuvana ihan "OK", mutta näytelmädokumenttina ihan loistava. Elokuva selittää seikkaperäisesti, mikä maailmassa on vikana ja jättää ratkaisun katsojalle ratkaistavaksi. Elokuvan voi katsoa ilman ykköstä, mutta minimivaatimus on googlettaa pörssikeinottelun perusteet, joka jäi kummaltakin tekemättä. Jos valkokaulusrikollisuus kiinnostaa, niin jätä katsominen kotiin ja nauti elokuvan seurana amerikkalaisittain viski jäillä. Toisenkin saa ottaa, sillä elokuva on kestoltaan pitkähkö.
Kenelle: Kapitalismin ystäville, jos elokuvan sanoma menee vähän ohi ja yhteiskunnallisen elokuvan ystäville, jos elokuvan näennäinen sarkasmi puree.
Miksi: Valkokaulusrikollisella on helvetin isot pallit, mutta toiset näkevät sen tosi pienenä
Rahavaltakatuterveisin,
Kurjenmäen Kreivi
Alkukuvissa Gordon Gekko (Michael Douglas) vapautuu vankilasta ja nopean aikaloikkauksen turvin siirrytään taantuman kouriin, jossa Gekkon vävyehdokas Jake Moore (Shia LaBeouf) huutaa tyhjyyteen puhtaan energian puolesta ja samalla koittaa saada pesää Gekkon tyttäreltä, Winnieltä (Carey Mulligan). Winnie on kuitenkin isälleen kiukkuinen ja Jake ei tietenkään ymmärrä miksi, koska tavattuaan Gekkon luennolla, tämä ei vaikuta niin kauhean pahalta kaverilta. Näin ollen Jake yrittää saada isää ja tytärtä taas yhteen ja sivussa vähän kerätä dollaria taka- ja etutaskuun.
Oliver Stone kuvaa kahta suurmiestä Alekstanteri Suurta ja Gordon Gekkoa samalla tavalla. Välillä intensiivinen kasvorajaus vaihtuu muutamaksi sekunniksi vapaalla kädellä kuvattuun, etäiseen profiiliin ja näin saadaan henkilöihin syvyyttä. Ajoittain kuviin tuodaan animaatiota, jolla tunnistaa nykyajan Stone-ohjauksen. Elokuva on pitkä, mutta se ei tuntunut pitkältä, toisin kuin aikaisemmin mainittu Alexander, joka oli luokaton ohjaus. Käsikirjoitus on hieman ontuva ja henkilö, joka ei tajua pörssikielestä mitään, on pihalla kuin kristillisdemokraatti. Kreivi ei ole koskaan pidellyt osakesalkkua, joten en tiedä mitä esimerkiksi on "shorttaaminen". Kreivin mielestä kuitenkaan tämänkaltaisien elokuvien ei kuulu seikkaperäisesti selittää untuvikoille kauppatieteiden perustutkintoon oikeuttavaa tietomäärää, mutta fiksusti tietoa olisi voinut sisällyttää käsikirjoitukseen huomaamatta. Elokuva kaipaisi hieman suoraviivaisemman juonen, joka jää nyt ohjaajan kritiikkiin kapitalismia kohtaan, joka ilmenee ilkennäköisen pörssihain kommentoidessa:"VIHAAN SOSIALISMIA!".
Muita kriitikoita lukiessa on törmännyt pienehköön Shia LaBeouf-vastaisuuteen. Ihan turhaan, sillä LaBeouf on kykenevä nuori nykynäyttelijä, joka osaa esittää mahtavasti hieman näsäviisasta moottoriturpaa, mutta osaa tarvittaessa tiristää melkoista kyyneltä. Mieshahmot olivat tässäkin elokuvassa täysin mulkun roolissa, sillä joko he olivat narsisteja ja/tai mokaajia. Winnie Gekkoa näytellyt Carey Mulligan oli lähes koko elokuvan läpi uhkaamassa laittaa saksia kiinni tai idean tasolla pelastamassa maailmaa. Ideat eivät kuitenkaan riitä tuomaan hahmoon muuta kuin ärsyttäviä piirteitä ja tuo katsojalle kuvan, että Winnie ei halua edes olla Jaken kanssa suhteessa. Ongelmat isäsuhteeseen on myös tekemällä tehtyjä ja liian nopeasti ratkottuja. Michael Douglas Gordon Gekkona symbolisesti (oikeasti en ole nähnyt) ison munan mies, joka on kapitalistisen narsismin symbolinen suunnannäyttäjä. Ottaen huomioon terveydelliset ongelmat, Douglas runnoo roolinsa läpi kunnioitettavasti.
Rulla on näytelmäelokuvana ihan "OK", mutta näytelmädokumenttina ihan loistava. Elokuva selittää seikkaperäisesti, mikä maailmassa on vikana ja jättää ratkaisun katsojalle ratkaistavaksi. Elokuvan voi katsoa ilman ykköstä, mutta minimivaatimus on googlettaa pörssikeinottelun perusteet, joka jäi kummaltakin tekemättä. Jos valkokaulusrikollisuus kiinnostaa, niin jätä katsominen kotiin ja nauti elokuvan seurana amerikkalaisittain viski jäillä. Toisenkin saa ottaa, sillä elokuva on kestoltaan pitkähkö.
Kenelle: Kapitalismin ystäville, jos elokuvan sanoma menee vähän ohi ja yhteiskunnallisen elokuvan ystäville, jos elokuvan näennäinen sarkasmi puree.
Miksi: Valkokaulusrikollisella on helvetin isot pallit, mutta toiset näkevät sen tosi pienenä
Rahavaltakatuterveisin,
Kurjenmäen Kreivi
"Okei, miten tyttäreni voi?
"Tämä takki on muuten Gekkonahkaa"
"Tämä takki on muuten Gekkonahkaa"
