Julie & Julia

Minä pidän sympaattisista elokuvista, kuten Juno tai Bottle Shock, koska elokuvan aikana ja sen jälkeen naamaa koristaa sellainen pieni vieno hymy. Elokuvan vakavatkin kohdat ja vaistoinkäymiset vain tuntuvat arkisilta ja niihin on helppo samaistua.

Nora Ephron ohjasi vuosi takaperin ilmestyneen elokuvan Julie & Julia, joka perustuu kahteen kirjaan ja yllättäen nämä kumpikin ovat totisen totta. Nora Ephron taitaa kivakiva-leffat, sillä historiasta löytyy jo kaksi klassista pariskuntaelokuvaa, Uneton Seattlessa ja Sinulle on posti@, joita tosin kumpaakaan ei ole tällä vuosikymmenellä tehty. Pitkän kuivan kauden jälkeen ja parin typerän elokuvan (mm. Bewitched) jälkeen syntyi ah-niin-ihastuttava Julie & Julia.

Elokuva kulkee kahdella aikakaudella, kummassakin pääosassa sen ajan moderni itsenäinen nainen. Sota-ajan jälkeinen Julia (Meryl Streep) haluaa olla kokki ja kirjoittaa kirjan ja nykyajan Julie (Amy Adams) haluaa kirjoittaa blogia Julian kirjasta. Tarina kertoo tekemisen vaikeudesta ja siitä kuinka hieno asia on perinteinen ja ihana aviomies.

Oli mukava huomata, kuinka tärkeä asia on hyvä ohjaus. Tällä kertaa ohjauksella luotiin se mielikuvien Pariisi, jossa kaikki purevat patonkia ja joka puolella kasvaa seinissä kukkia. Sama tunnelma oli laadukkaalla ohjauksella siirretty New Yorkin lähiöön, Queensiin. Ephron ansaitsee tunnustuksen myös mahtavasta käsikirjoituksesta, jolla oli yhdistetty onnistuneesti kaksi kirjaa yhdeksi elokuvaksi. Kokenut Hollywood-elokuvan tuijottaja odottaa odottamatonta KÄÄNNETTÄ, jumalaa koneesta tai vähintään traagista kohtausta, jossa päähenkilö painii omien tuskiensa kanssa. Ei. Tottakai tässäkin itketään, mutta silleen kivasti.

Meryl Streepiä ylistetään joskus jopa kyllästymiseen asti, mutta Julie & Julia todistaa jälleen kyllästymisen aiheettomaksi. Tottakai sitä miettii, että mahtoikohan Meryl ylinäytellä roolinsa, mutta en usko että Meryl osaa ylinäytellä. Tai sitten ylinäyttely on harkittua, koska Meryl ei tee virheitä. Poikkeuksellisesti yhdenkään näyttelijän suoritus ei ottanut minua päähän, koska yleensä löytyy se yksi pieni sivuosanäyttelijä, jonka minun tekee mieli mahdollisesti hakata. No mister.

Koska minä pidän myös Tapani Maskulasta, en jaa edelleenkään pisteitä. Jos taas jakaisin, tämä olisi niin viiden tähden elokuva kuin elokuva voisi olla. Elokuvaa katsoessa hymyilyttää, naurattaa ja välillä jopa pieni liikuttuminen vilahtaa suupielessä. Elokuvassa ei ole mitään tehty väärin, vaan jokainen palanen on kohdallaan. Yksi lemppareistani. Elokuva on parhaimmillaan kotisohvalla, mielellään kumppanin kanssa. Elokuvaevääksi suosittelen luonnollisesti lämmintä ruokaa, meillä tehtiin lihapataa. Jos sorrut valmisruokiin, osta edes yrttipatonkia. Ei missään muualla tai muulla tavalla.

Kenelle: En keksi sellaista ihmisvihaajaa, joka ei tästä elokuvasta pitäisi
Miksi: Koska hyvää ruokaa ei tulla koskaan nauttimaan pillereinä

Burgundinpataterveisin,
Kurjenmäen Kreivi

Ranskassa kokeillakaan ei ole verta ja suolenpätkiä paidalla