Jouluelokuvat

Joulun alla Kreivikin on vuosien varrella virittäytynyt tunnelmiin katsomalla jouluelokuvia. Viime vuonna katsojia ihastutti valloittava joulutrilleri Rare Exports, joka perustui Jalmari Helanderin lyhytelokuvien sarjaan. Elokuva antoi elokuvateatteriversion jälkeen odottaa vuoden ja on nyt saapumassa pukinkontteihin levymuodossa. Näin ne markkinavoimat toimivat. Kuitenkin tässä on lueteltu Kreivin valitsemia hyviä ja vähemmän hyviä jouluelokuvia:

Haamujen kosto (1988)

Elokuvan suomennos on elokuvahistorian huonoin, sillä se ei kerro elokuvasta saatikka edes sen juonesta mitään. Elokuvassa on toki haamuja, mutta eivät ne mitään kosta. Elokuva kuitenkin perustuu Charles Dickensin novelliin Saiturin Joulu. Elokuassa kasarisaituri tapaa kolme haamua; menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden. Haamut näyttävät Bill Murrayn esittämälle tv-pomo Frank Crossille, millaista hänen elämänsä on ja toivovat muutosta. Elokuva on kaikin puolin mainio 80-luvun komedia, jossa on hyvä viesti: Älä ole vittupää muita kohtaan.

Paha Pukki (2003)

Billy Bob Thornton esittää Williä ja Tony Cox hänen pikku jouluapulaistaan mainiossa joulukomediassa, jossa kaksikko ryöstää tavarataloja. Elokuvassa on mainioita elementtejä, joista yksi on ehdottomasti itse Thornton elämään kyllästyneenä sikana, jolle tulee valonpilkahdus elämään lapsen ja naisen myötä.

Family Man - Perhe on paras (2000)

Se, että seuraavassa kappaleessa aion kehua tätä, on jopa minulta outoa sillä normaalisti romanttiset komediat - varsinkin jouluiset sellaiset - oksettavat Kreiviä. Tämä kuitenkin yllätti hyvällä tarinallaan ja Nicolas Cage onnistui olemaan sopivalla tavalla ärsyttävä, kun normaalisti Nic on ihan helvetin ärsyttävä. Elokuva kertoo kivenkovasta sinkkuna elävästä työnarkomaanibisnesmiehestä, jolla on sydäntä laittaa alaisensa jouluaattonakin töihin. Hän tapaa kuitenkin Don Cheadlen esittämän "keijun", joka näyttää miehelle miltä hänen elämänsä näyttää, jos hän olisi valinnut toisin. Uudessa todellisuudessa mies palaakin yhteen Tea Leonin esittämän nuoruudenheilan kanssa ja he ovat perustaneet lähiöunelman omakotitaloineen, kaikkineen. Nicolas Cage on parhaimmillaan kohtauksessa, jossa hän valitsee mittatilauspukua supermarketissa.

Elokuvassa on samoja elementtejä kuin aikaisemmin mainitussa Haamujen Kostossa ja Frank Capran Ihmeellinen on elämä- -elokuvassa, jossa näytetään itsemurhaa hautovalle miehelle, miten maailma makaisi, jos hän ei olisi siinä mukana. Tässäkin elokuvassa on hyvä viesti: Älä ole vittupää muita kohtaan.

Painajainen ennen joulua (1993)

Elokuva on päässyt parissa kymmenessä vuodessa kiistattomaan kulttiasemaan ja on oikeastaan ollut sitä jo vuosia. Elokuva on stop motion-tekniikalla kuvattu elokuva kurpitsapäisestä Jack Skellingtonista, joka asuu Halloween-kylässä ja josta joka vuosi asukkaat lähtevät pelottelemaan ihmisten keskuuteen. Jack kuitenkin kävelyllään metsässä eksyy Joulukylään, jossa hän tuntee itsensä onnelliseksi. Palatessaan kotiin Jack yrittää järjestää joulua myös Halloween-kylässä ja matkassa on mutkia.

Isäni on turbomies (1996)

Isäni on turbomies on vähän kuin kertoisi lapselle sodasta. Se ei ole kivaa, se on rumaa, mutta se on kerrottava jotta siltä osattaisiin välttyä vastaisuudessa. Elokuvassa huonosti isyytensä hoitanut Howard Langston (Arnold Schwarzenegger) päättää hankkia lapselleen päivää ennen joulua JUURI sen lelun, minkä poika on aina halunnut. Mutkia matkaan tuo postimies, joka myös haluaa lelun ja naapurin yksinhuoltaja, joka vikittelee Howardin eukkoa.

Elokuva on huonoudessaan sitä magnituudia, että se saa minut jo ajatuksesta hieromaan saippuaa silmiin ja etsimään keltaisista sivuista mentalistia, joka pyyhkisi pahan muiston pois. Elokuva on ohjattu kuin Hesburgerin mainokset ja käsikirjoitettu kuin alehyllyn lastenkirja. Viimeistään siinä kohtaa, kun Arnold vetäisee turbomiesasun päälleen, katsoja haluaa porata itseään päähän.

Muita mainitsemisen arvoisia jouluelokuvia:

Die Hard 1 (1988) & 2 (1990)

Riiviöt (1984)

Ihmeellinen on elämä (1946)