maanantai 12. joulukuuta 2011

In Time (2011)


Andrew Niccolin työhistoriaan kuuluu mielenkiintoisia ja hyviä elokuvia. Mies on ohjannut arvostetun tiede-elokuva Gattacan ja kuuden vuoden takaisen asekauppatrilleri Lord of Warin. Niccol on lisäksi käsikirjoittanut hyvänä elokuvana pidetyn Truman Shown. Tällä kertaa katselmuksessa ollutta In Timea varjosti plagiointiriita, jossa Harlan Ellison väitti että elokuvan pohjana on hänen novellinsa "Repent, Harlequin!" Said the Ticktockman. Riita ratkaistiin sillä, että Ellisonin nimi lisättiin krediitteihin.

Niccolin elokuva In Time edustaa Gattacan kanssa palloilusarjaa, jossa maailma on jälleen kerran muuttunut totalitaarisempaan suuntaan ja raha on muuttunut ajaksi. Selittämättömästä syystä jokainen maapallon asukki elää 25-vuotiaaksi ja vuoden siihen päälle. Loppuaika on ansaittava olemalla yhteiskunnalle hyödyllinen. Justin "N'Sync" Timberlaken esittämä gettojyrä Will Salas on perusduunari, joka tykkää keikistelevästi pukeutuvasta äidistään, jota esittää Olivia Wilde (House -sarjasta tuttu "13"). Will pelastaa itsetuhoisen aikarikkaan varmalta kuolemalta ja saa lahjaksi tämän käyttämättä jääneet rapiat päälle sata vuotta. Pian tapauksen jälkeen aikayhteiskunta luo pikainflaation ja äippä kuoleekin bussireissun hinnannousun takia. Will lupaa olla tuhlaamatta saamaansa aikaa ja seuraavaksi mies nähdäänkin mittatilauspuvussa ajamassa vintage-autoa ja pelaamassa pokeripöydässä. Ja kautta rantain yrittää kostaa maminsa kuoleman.

Elokuva voisi perusajatukseltaan ihan toimivakin, koska perusajatukselta minäkin superpäivänä viitsin kuusi euroa elokuvaan sijoittaa, mutta idealle tehty käsikirjoitus ja sen toteutus on luokaton. Elokuvasta puuttuu punainen lanka ja se poukkoilee juonikuviosta toiseen saamatta tarttumapintaa kunnolla oikein mihinkään. Ensin elokuva on jonkinlainen kostotarina, jonka jälkeen se on panttivankitrilleri ja jonka jälkeen se on jonkinlainen pop-tyylinen Bonnie & Clyde -pastissi. Loppuratkaisu ei jätä katsojalle juurikaan mitään käteen ja sen suuri yhteiskunnallinen sanoma yrittää olla heikko vastalause kapitalismille. Vakavaan tulevaisuuskuvaukseen harvemmin sopivat sitcom-tyylinen loanheitto ja tässäkin elokuvassa jokainen nokkeluus tuntuu väkinäiseltä. Draamalliset ratkaisut elokuvassa saavat pään kipeäksi. Kyynelkanavien avaukseksi tarkoitettu kohtaus, jossa äippä kuolee Salaksen syliin sai minut tuntemaan voimakkaita tuntoja poistua teatterisalista oksentamaan ja pyytämään rahat takaisin. Mutta ei. Tuska jatkui vielä yli 1,5 tuntia, jona aikana yleisö vielä todistamaan tavallaan uusintana oksetusta aiheuttaneen kohtauksen.

Justin Timberlaken poikamainen charmi ei toimi valkokankaalla. Näyttelijänlahjoista minulla ei oikein ole antaa mielipidettä, koska ainoa kosketukseni Justinin taitoihin on joku MTV:llä nähty musiikkivideo vuonna 2002, kun makasin krapulassa sohvalla enkä jaksanut kääntää kanavaa. Sylvia Weisia olisi voinut esittää vaikkapa eroottinen nukke, mutta tällä kertaa nätin kasvon roolia esitti Amanda Seyfried. Elokuvan toinen antagonisti, aikavartija (vai mikä olikaan) Raymon Leonin esittäjä Cillian Murphy voisi valita vähän paremmin mihin rooleihin tunkee nokkansa.

Teen harvemmin elokuviin mennessäni tämänkaltaisia harha-askelia. Pitkälti valitsin elokuvan sopivan ajankohdan ja Episodin arvostelun perusteella. Pidin Gattacasta, mutta myös samaan kastiin menevästä Cubicista, jossa ihmiskuntaa hallitaan kontrolloimalla tunteita. Penkistä kuitenkin noustessani totesin, että "Tällaista paskaa en ole vielä koskaan elokuvateatterissa nähnyt". Tämä tapaus harmitti erityisesti siksi, että jouduin sijoittamaan siihen kuusi euroa. Käytännössä katsoin elokuvan loppuun siksi, että siinä voisi olla toivon pilkahduskin siitä ajatuksesta, miksi elokuva on teatterilevityksessä. Ei, sellaista ei ollut. Elokuva ei olisi ansainnut edes videolevitystä, vaan se olisi ansainnut kertaluontoisen esityksen AVAn varhaisaamussa. Mielellään sähkökatkoksen kera.

Tulevaisuudenvisioterveisin,


Kurjenmäen Kreivi

PS. Kertokaa mulle, miksi ihmiskunta, joka on arvion mukaan parisataa vuotta meitä edellä, ajaa jollain 80-luvun rotiskoilla, joihin on asennettu tummennetut lasit ja kromigrillit?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti