Ensimmäisen kvartaalin kohokohtiin Kreivillä kuuluu perinteisesi formulakauden avauksen lisäksi Oscar Gaala ja siihen liittyvät veikkaukset. En tässä kirjoituksessa kuitenkaan vaivaudu veikkaamaan, kuka Oscarin saa missäkin kategoriassa, vaan lähinnä keskityn kiukuttelemaan elokuvatarjonnan etanavauhdista koska en ole jumalauta nähnyt puoliakaan Oscareista kilpailevista elokuvista.
Oscar-veikkauksen olennaisin osa on se, että yleensä on nähnyt elokuvan jota voi veikata suosikikseen. Paras elokuva -kategoriasta Martin Scorsesen Hugo tulee kotimaisiin teattereihin reilusti gaalan jälkeen huhtikuussa. Aikataulunsa järjestänyt katsoja ehtii juuri ja juuri katsomaan Sotahevosen ja Extremely Loud and Incredibly Closen ennen sunnuntain lähetystä. Muista kategorioista The Warriorin ja A Better Lifen tulosta ei ole tietoakaan, vaikka molemmat ovat aikaa sitten jo olleet rapakon takana elokuvateattereissa. Olen lukenut Internetsistä, että kummatkin ovat vielä helvetin hyviä elokuvia. Edellisvuoden The Black Swanin veroinen moka on Pappi, Lukkari, Talonpoika, Vakooja -elokuvan totaalinen ohitus. Filmi oli kansainvälisessä ensi-illassa alkutalvesta 2011 ja Suomessa elokuva saavuttaa kankaan tämän vuoden maaliskuussa. Gaalassa elokuva on huomioitu kolmella ehdokkuudella.
Ei tämä nyt niin pieni maa ole, että tarjonnan pitää olla kapea kuin 80-luvulla, kun ylipäätään filmikelan saaminen Suomeen asti taisi olla pienimuotoinen ihme. Teatterin ovat täynnä In Timen kaltaista sontaa ja kyllä Oscar-elokuvan haistaminen maahantuontia varten on Finnkinon tasoiselle yritykselle melkeinpä olemassaolon ehto. Jos minä haistan nämä kotisohvalta, niin miksei kotimainen miljoonabisnes sitten? Pelkäättekö, että rahavana ei seuraa Oscar-elokuvia? Ei kai seuraakaan, kun puolet potentiaalisista katsojista hätäpäissään lataavat elokuvan vertaisverkosta kun kyllästyvät odottamaan.
Kiitosterveisin,
Kurjenmäen Kreivi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti