Elokuva on siis ajan trendin mukaisesti vampyyrielokuva, joskin tässä elokuvassa vampyyreilla ei ole neitimäisiä piirteitä. Vampyyrit ovat hoksanneet, että Alaskassa on kaamosjakso, jolloin aurinko ei nouse kuukauteen ja päättävätkin eristää pikkukylän muukalaisen (Ben Foster) avulla, joka on ihminen, mutta haluaa olla verenimijä. Jahti alkakoon, sanoi Keisari kristitylle.
Elokuva on liki masentavasti kuvattu ja siis hyvällä tavalla. Tietyistä kohdista on jopa tehty valokuvauksellisia (mm. keinuun sotkeutunut vampyyri) ja kuten aikaisemminkin, elokuvan ohjanneen David Sladen musiikkivideotaustan huomaa. Elokuva näyttää erilaiselta. Masennuksekseni huomasin, että Slade on ohjannut myös tuoreen Twilight -saagan päätösosan. Askel alaspäin.
Näyttelytyöstä ei paljoa voi sanoa hyvää eikä pahaa. Hieman yllätyin Danny Hustonin valinnasta vampyyripomoksi ja yllätyin myös siitä että ikuinen sekopää Ben Foster ei ollutkaan suuremmassa roolissa elokuvassa. Suklaasilmäpuppeli Josh Hartnett onnistui siinä, etten vihannut häntä suklaasilmäpuppeliutensa takia. Melissa George näytteli kuten häntä ei elokuvassa olisi ollutkaan. Jotain henkilökemiaväreitä sain välillä, mutta väreiksi ne jäivät.
Elokuva ei ole aivan splatter, mutta melkein. Elokuva ei ole kauhua, mutta on kuitenkin. Elokuva on hyvin tehty, se on ihan okei käsikirjoitettu ja muutenkin ihan toimiva paketti. En tiedä oliko vika kotisohvassa, mutta mitään äärimmäisiä kylmiä väreitä en saanut ja ei tainnut saada myöskään vieressä istunut Kreivitär. Rainasta puuttui särmä ja siksi myös maksoin siitä Anttilan laarista 3,99€. Elokuvaevääksi söin edellisen päivän kisasipsit ja ruisleipää kurkuilla. Elokuva on parhaimmillaan ehkä elokuvateatterista, jossa katsojat ovat hiljaa.
Kenelle: Yksinäisille susille
Miksi: Liika pölöttäminen pilaa ahdistuneen tunnelman
Kaamosterveisin,
Kurjenmäen Kreivi
"Leukani on sijoiltaan, voitko auttaa?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti