Christopher Nolan, tuo saarivaltion vittupää, tekee kerta toisensa niin hyviä elokuvia, että Kreiviä raivostuttaa. Tutustuin Nolaniin Insomnian merkeissä, josta innostuneena katsoin aikaisemmin tehdyn Mementon. Koska en ole katsonut vielä yhtään huonoa Christopher Nolanin ohjaamaa elokuvaa, hän kuuluu niihin harvoihin nykyohjaajiin, joiden tekemisiä seuraan aktiivisemmin kuin toisten. Siksi näin Inceptionin trailerin jo alkuvuodesta ja ennustin siitä tulevan yksi tämän vuoden puhutuimmista elokuvista (piti tarkistaa, tämä tapahtui 2. helmikuuta). Todistaakseni väitteeni, astelin Kinopalatsin ykkössaliin inspehtoori Bandinin kanssa ja totesin näin olevan.
Cobb (Leonardo DiCaprio) työskentelee lähitulevaisuudessa yritysvakoilijana, joka perinteisen varjoissa loikkimisen sijaan tunkeutuu uniin ja varastaa idean suoraan päästä. Apurinaan hänellä on Arthur (Joseph Gordon-Levitt) ja vaihteleva joukkio apuraajoja. Parin koukeron kautta yrityspamppu Saito (Ken Watanabe) antaa tarjouksen, jolla Cobb voisi astua lainsuojattomien maailmasta takaisin lapsiensa isäksi. Vastapainoksi pitäisi yrittää varastamisen sijasta istuttaa ajatus (Deception -> Inception).
Käsikirjoitus on kaikessa moniulotteisuudessaan kertakaikkisen nerokas, joskin elokuvan alun seikkaperäinen selostus välillä kuullosti teennäiseltä. Mutta parempi näin, kuin oikotienä tunnettu tapa kirjoittaa se tekstinä ruutuun. Elokuva oli monitasoinen, älykäs ja kuitenkin tarpeeksi yksinkertainen, jotta perinteinen nelivärivärjätty kuvastomallikin sen tajuaa. Elokuvassa on koukku, mutta se ei nouse päärooliin ja elokuvassa ei esiinny heimoveljensä Matrixin tapaan yltiöpäistä jeesustelua ja kryptista simulakrapelleilyä.
Kuvaus tapahtuu kronologisesti, joskin elokuva alkaa pienellä pohjustuksella. Elokuvassa ei ole varsinaista sci-fiä, vaikka se sellaiseksi voitaneen luokitella. Elokuvasta ei nouse esiin erityisesti esiin mikään "juttu", kuten kung-fu, ÄLLISTYTTÄVÄT KAMERA-AJOT tai nuori mies ilman paitaa. Pääosassa on vain tarina, vaikka unessa tapahtuva tappelu heijastuksen ja Gordon-Levittin välillä onkin mieleenpainuva.
Tässä se sitten tulee, eli ainoa varsinaisesti häiritsevä asia elokuvassa. Nimittäin Leo D-Capin rooli, joka on aivan liian samankaltainen samana vuonna ilmestyneen Shutter Islandin kanssa. Leon suorituksessa ei ole kerrassaan mitään vikaa, mutta miksi tehdä käytännössä sama ahdistus, samoilla demoneilla kahteen kertaan samana vuonna? En käsitä. Olen jo parista elokuvasta huomannut, että Joseph Gordon-Levitt on päässyt hyvin eroon roolistaan roolistaan sitcom-tähtenä. Nolanilla on näköjään tullut tuore tapa tuoda elokuviinsa tuttuja naamoja ja tällä kertaa ne ovat Michael Caine ja Cillian Murphy. Ilokseni huomasin pitkästä aikaa Tom Hardyn, joka on muuttunut ruipelosta lihaskimpuksi. Varmaankin Bronson-elokuvan peruja.
Elokuva on kertakaikkisen loistava. Se on mestariteos ja sen arvoa ylentää vielä se, että se on Nolanin originaali. Elokuva on tähänastisen elokuvavuoden kovin tykki ja tuskin sen lentorata maata koskee loppuvuodenkaan aikana. DVD tulee joulumarkkinoille ja minä hankin sen ensimmäisten joukossa. Elokuva on Matrix ilman jeesusvertauksia, sillä on Dark Knightin tunnelma ja intensiteetti ja näyttelijöiden puolesta eturivin kattaus. Jos joku tästä tänä vuonna vielä parantaa, niin se on Sylvester Stallone ja The Expendables.
Kenelle: Jokaiselle, jonka fyysiset ja henkiset kyvyt riittävät elokuvan katsomiseen ja ymmärtämiseen.
Miksi: Idea ei ole idea, jos se on jo kerran kuvattu.
Hyvääyötäterveisin,
Kurjenmäen Kreivi
"Vedän teitä pataan kolmessa ulottuvuudessa, Mister"
Cobb (Leonardo DiCaprio) työskentelee lähitulevaisuudessa yritysvakoilijana, joka perinteisen varjoissa loikkimisen sijaan tunkeutuu uniin ja varastaa idean suoraan päästä. Apurinaan hänellä on Arthur (Joseph Gordon-Levitt) ja vaihteleva joukkio apuraajoja. Parin koukeron kautta yrityspamppu Saito (Ken Watanabe) antaa tarjouksen, jolla Cobb voisi astua lainsuojattomien maailmasta takaisin lapsiensa isäksi. Vastapainoksi pitäisi yrittää varastamisen sijasta istuttaa ajatus (Deception -> Inception).
Käsikirjoitus on kaikessa moniulotteisuudessaan kertakaikkisen nerokas, joskin elokuvan alun seikkaperäinen selostus välillä kuullosti teennäiseltä. Mutta parempi näin, kuin oikotienä tunnettu tapa kirjoittaa se tekstinä ruutuun. Elokuva oli monitasoinen, älykäs ja kuitenkin tarpeeksi yksinkertainen, jotta perinteinen nelivärivärjätty kuvastomallikin sen tajuaa. Elokuvassa on koukku, mutta se ei nouse päärooliin ja elokuvassa ei esiinny heimoveljensä Matrixin tapaan yltiöpäistä jeesustelua ja kryptista simulakrapelleilyä.
Kuvaus tapahtuu kronologisesti, joskin elokuva alkaa pienellä pohjustuksella. Elokuvassa ei ole varsinaista sci-fiä, vaikka se sellaiseksi voitaneen luokitella. Elokuvasta ei nouse esiin erityisesti esiin mikään "juttu", kuten kung-fu, ÄLLISTYTTÄVÄT KAMERA-AJOT tai nuori mies ilman paitaa. Pääosassa on vain tarina, vaikka unessa tapahtuva tappelu heijastuksen ja Gordon-Levittin välillä onkin mieleenpainuva.
Tässä se sitten tulee, eli ainoa varsinaisesti häiritsevä asia elokuvassa. Nimittäin Leo D-Capin rooli, joka on aivan liian samankaltainen samana vuonna ilmestyneen Shutter Islandin kanssa. Leon suorituksessa ei ole kerrassaan mitään vikaa, mutta miksi tehdä käytännössä sama ahdistus, samoilla demoneilla kahteen kertaan samana vuonna? En käsitä. Olen jo parista elokuvasta huomannut, että Joseph Gordon-Levitt on päässyt hyvin eroon roolistaan roolistaan sitcom-tähtenä. Nolanilla on näköjään tullut tuore tapa tuoda elokuviinsa tuttuja naamoja ja tällä kertaa ne ovat Michael Caine ja Cillian Murphy. Ilokseni huomasin pitkästä aikaa Tom Hardyn, joka on muuttunut ruipelosta lihaskimpuksi. Varmaankin Bronson-elokuvan peruja.
Elokuva on kertakaikkisen loistava. Se on mestariteos ja sen arvoa ylentää vielä se, että se on Nolanin originaali. Elokuva on tähänastisen elokuvavuoden kovin tykki ja tuskin sen lentorata maata koskee loppuvuodenkaan aikana. DVD tulee joulumarkkinoille ja minä hankin sen ensimmäisten joukossa. Elokuva on Matrix ilman jeesusvertauksia, sillä on Dark Knightin tunnelma ja intensiteetti ja näyttelijöiden puolesta eturivin kattaus. Jos joku tästä tänä vuonna vielä parantaa, niin se on Sylvester Stallone ja The Expendables.
Kenelle: Jokaiselle, jonka fyysiset ja henkiset kyvyt riittävät elokuvan katsomiseen ja ymmärtämiseen.
Miksi: Idea ei ole idea, jos se on jo kerran kuvattu.
Hyvääyötäterveisin,
Kurjenmäen Kreivi
"Vedän teitä pataan kolmessa ulottuvuudessa, Mister"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti