Minä pidän suunnattomasti seikkailuelokuvista ja etenkin olen kiintynyt historiallisiin sellaisiin. Siksi katsonkin seikkailuelokuvia aina kun on mahdollisuus. Tällä kertaa mainioita elokuvia ohjannut Mike Newell tarttui ohjaksiin, kun siirrettiin videopeleistä tuttu Prince Of Persia valkokankaalle.
Prinssi Dastan (Jake Gyllenhaal) on orpo poika kadulta, joka kehystarinassa vetää poijuun kuninkaan vartijoita ja perinteisen kuoleman sijasta adoptoidaan hoviin. Kuka olisi arvannut? Ei kukaan. Kun siirrytään preesensiin, hyökätään pyhään kaupunkiin, koska sieltä epäillään löytyvän aseita (joukkotuhoaseita), mutta todellinen syy onkin hiekka (öljy), jolla voi matkustaa ajassa. Kaikenlaista kommervenkkiä keksitty, mistähän on idea saatu?
Käsikirjoitus on jälleen kuin kopio Yhdysvaltojen sodasta Irakia vastaan, mutta on puettu historiallisiin raameihin. Mielestäni on käsittämätöntä paskaa yrittää kiertoilmauksin kritisoida Bushin hallintoa, kun sen voi tehdä ihan suoraankin. Ei seikkailuelokuvan tarkoitus ole helkutarallaa kritisoida Yrjänä Tuplavee Puskan edesmennyttä hallintoa, vaan esimerkiksi VIIHDYTTÄÄ. Nykyajan trendi tehdä joka helvetin filmauksesta poliittinen kannannotto on tämän vuosituhannen vitsaus, joka vituttaa etenkin Kurjenmäen Kreiviä. Tavallaan elokuva viihdyttikin tarinallaan, mutta läpinäkyvä poliittisuus häiritsee suunnattomasti.
Kuvaus on vauhdikasta ja taistelutilanteet yliluonnollisine aspekteineen ovat mainioita. Toinen tässä taloudessa asuva voikin sivuuttaa elokuvan ja syynä on käärmeiden esiintyminen suuressahkossa roolissa Hassassinien (kuka näitä keksii?) apureina. Ei kerrassaan mitään vikaa kuvauksessa ja ohjauksessa paitsi se tosiasia, että Mike Newellistä on suurempaan kuin tähän. Himskattarallaa, mieshän ohjasi Donnie Brascon!
Jake Gyllenhaal sopii tai ei sovi rooliin Persian Prinssinä. En oikein osannut sanoa, mutta kemia toimi vastanäyttelijä Gemma Artertonin kanssa, jota luulin alussa jostain syystä Megan Fox-nimiseksi laadukkaaksi töröhuuleksi. Ben Kingsleyn tiesi jo alussa pahikseksi ja loput näyttelijäkaartista jo unohdin.
Kuten sanottua, elokuva on hyvähköä viihdettä maustettuna typerällä poliittisella sävytteellä. Elokuva unohtuu muutamassa vuodessa ja loppukaan ei oikein antanut viitettä jatko-osaan, ellei USA seuraavaksi valtaa Irania, joka itse asiassa oli Persia. Suositellaan pariskunnan lauantaiviihteeksi ja kämppäkavereille tiistaiviihteeksi, koska lauantaisinhan katsotaan, kun Rambo pelastaa Afganistanin. Syökää jäätelöä, juokaa kolaa ja katsokaa parempia elokuvia.
Kenelle: Ihmisille, joilta meni USA vs. Irak täysin ohi
Miksi: Persia=USA, Alamut=Irak, Hiekka=Öljy
Sianlihaterveisin,
Kurjenmäen Kreivi
PS. Sain valaistuneelta lukijalta tiedon, että Hasassiineja oli oikeasti olemassa, eivätkä ne olleet tökeröitä tuotteita leluhyllyille. Tosin tutkimukseni tuotti sen verran tulosta, että elokuva ajoittuu vuosille 224-651, jolloin hasassiinit, eli todellisuudessa Hashashinit olivat vielä tulevaisuutta.
Prinssi Dastan (Jake Gyllenhaal) on orpo poika kadulta, joka kehystarinassa vetää poijuun kuninkaan vartijoita ja perinteisen kuoleman sijasta adoptoidaan hoviin. Kuka olisi arvannut? Ei kukaan. Kun siirrytään preesensiin, hyökätään pyhään kaupunkiin, koska sieltä epäillään löytyvän aseita (joukkotuhoaseita), mutta todellinen syy onkin hiekka (öljy), jolla voi matkustaa ajassa. Kaikenlaista kommervenkkiä keksitty, mistähän on idea saatu?
Käsikirjoitus on jälleen kuin kopio Yhdysvaltojen sodasta Irakia vastaan, mutta on puettu historiallisiin raameihin. Mielestäni on käsittämätöntä paskaa yrittää kiertoilmauksin kritisoida Bushin hallintoa, kun sen voi tehdä ihan suoraankin. Ei seikkailuelokuvan tarkoitus ole helkutarallaa kritisoida Yrjänä Tuplavee Puskan edesmennyttä hallintoa, vaan esimerkiksi VIIHDYTTÄÄ. Nykyajan trendi tehdä joka helvetin filmauksesta poliittinen kannannotto on tämän vuosituhannen vitsaus, joka vituttaa etenkin Kurjenmäen Kreiviä. Tavallaan elokuva viihdyttikin tarinallaan, mutta läpinäkyvä poliittisuus häiritsee suunnattomasti.
Kuvaus on vauhdikasta ja taistelutilanteet yliluonnollisine aspekteineen ovat mainioita. Toinen tässä taloudessa asuva voikin sivuuttaa elokuvan ja syynä on käärmeiden esiintyminen suuressahkossa roolissa Hassassinien (kuka näitä keksii?) apureina. Ei kerrassaan mitään vikaa kuvauksessa ja ohjauksessa paitsi se tosiasia, että Mike Newellistä on suurempaan kuin tähän. Himskattarallaa, mieshän ohjasi Donnie Brascon!
Jake Gyllenhaal sopii tai ei sovi rooliin Persian Prinssinä. En oikein osannut sanoa, mutta kemia toimi vastanäyttelijä Gemma Artertonin kanssa, jota luulin alussa jostain syystä Megan Fox-nimiseksi laadukkaaksi töröhuuleksi. Ben Kingsleyn tiesi jo alussa pahikseksi ja loput näyttelijäkaartista jo unohdin.
Kuten sanottua, elokuva on hyvähköä viihdettä maustettuna typerällä poliittisella sävytteellä. Elokuva unohtuu muutamassa vuodessa ja loppukaan ei oikein antanut viitettä jatko-osaan, ellei USA seuraavaksi valtaa Irania, joka itse asiassa oli Persia. Suositellaan pariskunnan lauantaiviihteeksi ja kämppäkavereille tiistaiviihteeksi, koska lauantaisinhan katsotaan, kun Rambo pelastaa Afganistanin. Syökää jäätelöä, juokaa kolaa ja katsokaa parempia elokuvia.
Kenelle: Ihmisille, joilta meni USA vs. Irak täysin ohi
Miksi: Persia=USA, Alamut=Irak, Hiekka=Öljy
Sianlihaterveisin,
Kurjenmäen Kreivi
PS. Sain valaistuneelta lukijalta tiedon, että Hasassiineja oli oikeasti olemassa, eivätkä ne olleet tökeröitä tuotteita leluhyllyille. Tosin tutkimukseni tuotti sen verran tulosta, että elokuva ajoittuu vuosille 224-651, jolloin hasassiinit, eli todellisuudessa Hashashinit olivat vielä tulevaisuutta.
"Paljonko öl.. siis hiekka maksoikaan barrelilta"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti