Drive tuli taivaista ja saapui keskuuteemme viime viikolla ja tuli aika, jolloin myös Kreivin oli se nähtävä. Ensin on sanottava, että ennakko-odotukset elokuvaa kohtaan olivat julmetun kovat, sillä elokuvaa on hehkutettu elokuvamediassa parhaaksi rikoselokuvaksi sitten Michael Mannin Heatin. Suitsutukset alkoivat Cannesin elokuvajuhlien jälkeen, jossa ohjaaja Nicolas Winding Refn vastaanotti parhaan ohjaajan palkinnon vastoin kaikkia ennakko-odotuksia, vaikka historiasta löytyykin sellainen helmi kuin Bronson. Drive on kuitenkin täysin eri maata.
Juoni on pelkistetty rikostarina, jossa nimettömäksi jäävä päähenkilö (Ryan Gosling) tekee päivisin automekaanikon ja stunttiajajan töitä ja öisin heittää kuutamokeikkaa pakoauton kuljettajana. Hän kuitenkin ihan pikkuisen ihastuu naapurissa asuvaan Ireneen (Carey Mulligan), jonka aviomies ja lapsen isä on vapautumassa vankilasta. Päähenkilö sotkeutuu paikalliseen rikosorganisaation ja naapurin sedän henkilökohtaisiin ongelmiin ja tiivistyy lopulta välienselvittelyksi.
Michael Mann on hyvä vertauskohta tässä arvostelussa, sillä Mann on tunnettu siitä, että hän käyttää elokuvissa myös muita päähenkilöitä kuin ihmisiä ja on luonut käsitteen L.A Noir, jossa itse kaupunki valoineen on osa tarinaa. Refn on Manninsa katsonut, sillä kaupunki katuineen ja maisemineen on elokuvassa hyvin läsnä. Niin ikään vahva elektromusiikkiin painottuva soundtrack on myös osa elokuvaa. Ohjaus on toimintakohtauksia lukuun ottamatta melko rauhallista, maalailevaa ja leikkaukset pitkiä. Kuva keskittyy usein päähenkilön ilmeisiin ja rauhallisiin reaktioihin, jotka piirtävät kuvan viileästä sankarista. Elokuva antaa kuvan epäitsekkäästä soturista, joka on konflikteissa mukana tilanteen pakosta, vastoin tahtoaan. Kunnes koittaa se käännekohta, joka muuttaa sankarin antisankariksi, joka nauttii väkivallasta ja keinoja kaihtamatta saa sen mitä haluaa. Gosling saa henkilön vaikuttamaan liki psykopaatilta, joka nauttii kiduttamisesta.
Väkivaltakohtaukset ovat hyvin rajuja ja saa tällaisen normaalin kaupunkilaispojan laittamaan jopa välillä hieman kättä suun eteen, sillä en ihan odottanut alkupuoliskon perusteella hirvittävän veristä kokemusta. Elokuvaa on vaikea alleviivata mihinkään kategoriaan, sillä se ei ole toimintaa tai trilleriä, mutta on vähän kuitenkin. Se ei myöskään ole puhdasta rikosdraamaa, mutta draamaa siinä on silti. Se on väkivaltainen rikosdraamelokuva, joka on samaan aikaan realistinen ja unenomainen. Ja pirun hyvin näytelty.
Pääroolissa on Ryan Gosling, joka nauttii suurta arvostusta Hollywoodissa poikkeuksellisten draamallisten lahjojensa vuoksi. Päähenkilö on stevemcqueenimainen king of cool, joka pureskelee hammastikkua ja ajaa klassisten ajohanskojen kanssa. Hän käyttäytyy ahdingossa pelottavan rauhallisesti ja katsoja hiljaa hyväksyy väkivallan kierteen, koska olihan hän elokuvan alussa ihan perkeleen söötti sen naapurin mukulan kanssa, kun ne katsoivat yhdessä piirrettyjä. Gosling suoriutuu roolissa loistavasti. Kaikki elokuvan näyttelijät saavat maininnan A+, koska pahista näyttelevät ovat yleensä vähän mieleenpainuvampia. Hyviksiä ei oikeastaan ollut Carey Mulliganin esittämän naapurin leidin ja hänen pojan lisäksi. Ron Perlman on tapansa mukaan mainio. Oma itsensä, mutta ei kuitenkaan. Vähän kuin Jack Nicholson.
Elokuva toimi ensimmäisellä katselukerralla mahtavasti ja vaatii auetakseen vähän pohdiskelua väkivallasta ja sen hyväksynnästä tai mikä on oikein ja mikä on väärin, kun sen laittaa perspektiiviin. Elokuva on suitsutuksensa ansainnut ja sitä voi verrata helposti lajityyppinsä muihin elokuviin, kuten Heatiin ja A History Of Violenceen. Olen miettinyt tässä katsoisinko elokuvan uudestaan ja olen tullut siihen tulokseen, että elokuva voi olla toisella katselukerralla jopa vielä parempi. Olen häkeltynyt.
Ajohanskaterveisin,
Kurjenmäen Kreivi
"Ajotakki - check! Ajohanskat - check! Tiukka ilme - Check! Hammastikku - Uncheck!"
Hohhoijakkaa. Jotain kautta päädyin tänne ja luin pari arvostelua. Vaikkei ollut odotuksia, petyin. Tällaista teinipojan varauksetonta yrittämistä, johon iästä riippuen joko kannustetaan tai suhtaudutaan ylimielisesti. Nyt jälkimmäistä, koska oletan Kreivin olevan vähintään yli parikymppinen turgu-juntti. Driven arvostelu nauratti. Soundtrack kuuluu myös elokuvaan. Aijaa.
VastaaPoistaLisäksi olet tulkinnut elokuvaa väärin, mutta jos kirjoitustaito korreloi muuta kognitiivista kyvykkyyttä, en paljoo ihmettele.
Hei. Tiedän toki mitä kautta päädyit tänne. Olen toistuvasti miettinyt, miksi blogiini päädytään hakusanoilla "isot pallit". Nyt tiedän.
VastaaPoistaEtsiessäsi kadonneita kiveksiäsi päädyit kuitenkin kirjoittamaan tälle palstalle anonyymisti, joka tekee sinusta nettikirjoittelun alinta sakkaa. Itsehän toki kirjoittelen nimimerkin takaa, joka on nettikirjoittelun toiseksi alinta sakkaa, mutta ei vaadita kovinkaan kummoisia Matlockin taitoja selvittääkseen, kuka on Kurjenmäen Kreivi.
Arvostelun kestän toki, mutta en ymmärrä tällaista henkilökohtaisuuksiin menevää purkaustasi, joka alentaa itsesi kaltaisekseni kolmekymppiseksi teinipojaksi. Selvitit minulle tietäväsi sanat kognitiivinen ja korreloida, joten olet käynyt lukion tai isälläsi on sivistyssanakirja. Veikkaan jälkimmäistä. Kotikaupungin vetäminen vielä tähän oikeutti minut jättämään kohteliaisuudet sikseen.
Tarraudun nyt sanaan tulkinta. Kerrot itkuvirressäsi, että olen _tulkinnut_ elokuvaa väärin. Se tarkoittaa sitä, että olen kokenut omakohtaisesti elokuvan sinun mielestäsi väärin. En ymmärtänyt mielestäsi sen mystistä pointtia, jonka sinä olet keksinyt ja suuressa viisaudessasi et sitä tietenkään kaltaiselleni blogikirjoittelijalle jaa. Sen sijaan heität lapsellisen sarkasmin liittyen kommenttiini elokuvan soundtrackista. Olen kertonut, miten olen kokenut elokuvan ja se ei voi olla väärin. En myöskään väitä, että tulkintani olisi oikea. Blogikirjoittelusta ei kannata vetää hernettä nenään ja kirjoitella tällaisia merkityksettömiä purkauksia. Käyttäisit tämänkin ajan lukeaksesi esimerkiksi parempia elokuvablogeja. Niitäkin on.
Mutta kiitos palautteestasi. Tämä oli ihan hauskaa.
Terveisin,
Teemu