Johnny English perustuu televisiomainoksissa pyörineeseen Rowan Atkinsonin esittämään agentintekeleeseen. Mainoksista tuli elokuva vuonna 2003, joka pääsääntöisesti lytättiin arvioinneissa, mutta kansa tykkäsi ja oli pienimuotoinen hitti ympäri maailmaa. Jatko-osaa saatiin odotella melko pitkään ja tänä vuonna sitten fanien odotus palkittiin ja elokuviin tuli Johnny English - Reborn.
Johnny on muuttanut kaukoitään pieleen menneen operaation jälkeen opettelemaan kung-fun jaloa taitoa ja henkistä kasvua. Kasvu jää kuitenkin kesken, koska Kiinan pääministeri aiotaan salamurhata ja murhajuonen avaamiseen tarvitaan Johnnya ja hänen poikkeuksellisia kykyjään.
Elokuva noudattelee perinteistä Bond-juonta. On kansainvälistä rikollisuutta, on paha järjestö ja on mielenkiintoisia vempeleitä. Itse juoni on vakavasti otettava ja huumoriaspekti tuleekin Englishin hulvattomasta hahmosta, joka on rakennettu mahtavasti. Hahmo on saanut huippukoulutuksen ja periaatteessa on hyvä agentti, mutta ajautuu tilanteisiin ja ratkaisuihin puolivahingossa. Englishin hahmosta parhaan kuvan saa palaverikohtauksesta, jossa hän osallistuu ja päättelee, mutta temppuilee samalla tuolin kanssa. Toinen hyvä kohtaus on takaa-ajo, jossa pahis pakenee parkourin keinoin, mutta English seuraa perässä lähinnä sieltä, mistä aita on matalin. Pahis loikkaa aidan yli, mutta Johnny avaa aidassa olevan oven ja kävelee siitä. Elokuvassa on yksinkertaisempi juoni kuin edellisessä ja antaa katsojille keskittyä slapstickiin monimutkaisen juonen sijaan. Elokuva on kuvattu ja leikattu laadukkaasti ja pitää sisällään pari ihan mieleenpainuvaa kuvaakin.
Rowan Atkinsonin näyttelemä Johnny English on mahtava. Hahmo tukee paljon Atkinsonin loistaviin näyttelijänlahjoihin. Kaukana on Mr. Bean. Atkinson on roolissa charmantti kansainvälisen rikollisuuden asiantuntija, joka suhtautuu vähän naivisti tilanteisiin ja ihmisiin. Hän tekee asioita vahingossa (sulkee ikkunan ja tiputtaa samalla kissan) ja erehtyy herkästi. MI7:n johdossa on Gillian Andersonin näyttelemä Pegasus ja Atkinsonin agenttikaveria Simonia näyttelee The Wire-sarjasta tuttu Dominic West. Atkinsonin vastanäyttelijä on Rosamund Pike, joka esittää psykologia. Atkinson varastaa shown, joten Westiä lukuunottamatta näyttelijäkaarti on statistin roolissa.
Pidin elokuvasta kovasti ja kävin katsomassa sen kohderyhmän edustajan, kasiluokkalaisen älykkään komedian ystävän, Pilkun kanssa. Kummatkin nauroimme välillä katketaksemme ja lähdimme teatterista tyytyväisenä. Muistaakseni ykkösosan kohdalla näin ei tapahtunut. Tällainen komedian laji on ihan tervetullutta amerikkalaisen pilvenpolttelukomedian sijaan. Slapstick on tyylisuuntana vähän katoavaa perinnettä ja elokuva kunnioittaa 80-luvun esikuviaan. Nykyisin komediat ovat joko eritepelleilyä tai pilvessä sekoilua. Arvostan elokuvallisesti törmäilyä enemmän.
salailuterveisin,
Kurjenmäen Kreivi
Johnny on muuttanut kaukoitään pieleen menneen operaation jälkeen opettelemaan kung-fun jaloa taitoa ja henkistä kasvua. Kasvu jää kuitenkin kesken, koska Kiinan pääministeri aiotaan salamurhata ja murhajuonen avaamiseen tarvitaan Johnnya ja hänen poikkeuksellisia kykyjään.
Elokuva noudattelee perinteistä Bond-juonta. On kansainvälistä rikollisuutta, on paha järjestö ja on mielenkiintoisia vempeleitä. Itse juoni on vakavasti otettava ja huumoriaspekti tuleekin Englishin hulvattomasta hahmosta, joka on rakennettu mahtavasti. Hahmo on saanut huippukoulutuksen ja periaatteessa on hyvä agentti, mutta ajautuu tilanteisiin ja ratkaisuihin puolivahingossa. Englishin hahmosta parhaan kuvan saa palaverikohtauksesta, jossa hän osallistuu ja päättelee, mutta temppuilee samalla tuolin kanssa. Toinen hyvä kohtaus on takaa-ajo, jossa pahis pakenee parkourin keinoin, mutta English seuraa perässä lähinnä sieltä, mistä aita on matalin. Pahis loikkaa aidan yli, mutta Johnny avaa aidassa olevan oven ja kävelee siitä. Elokuvassa on yksinkertaisempi juoni kuin edellisessä ja antaa katsojille keskittyä slapstickiin monimutkaisen juonen sijaan. Elokuva on kuvattu ja leikattu laadukkaasti ja pitää sisällään pari ihan mieleenpainuvaa kuvaakin.
Rowan Atkinsonin näyttelemä Johnny English on mahtava. Hahmo tukee paljon Atkinsonin loistaviin näyttelijänlahjoihin. Kaukana on Mr. Bean. Atkinson on roolissa charmantti kansainvälisen rikollisuuden asiantuntija, joka suhtautuu vähän naivisti tilanteisiin ja ihmisiin. Hän tekee asioita vahingossa (sulkee ikkunan ja tiputtaa samalla kissan) ja erehtyy herkästi. MI7:n johdossa on Gillian Andersonin näyttelemä Pegasus ja Atkinsonin agenttikaveria Simonia näyttelee The Wire-sarjasta tuttu Dominic West. Atkinsonin vastanäyttelijä on Rosamund Pike, joka esittää psykologia. Atkinson varastaa shown, joten Westiä lukuunottamatta näyttelijäkaarti on statistin roolissa.
Pidin elokuvasta kovasti ja kävin katsomassa sen kohderyhmän edustajan, kasiluokkalaisen älykkään komedian ystävän, Pilkun kanssa. Kummatkin nauroimme välillä katketaksemme ja lähdimme teatterista tyytyväisenä. Muistaakseni ykkösosan kohdalla näin ei tapahtunut. Tällainen komedian laji on ihan tervetullutta amerikkalaisen pilvenpolttelukomedian sijaan. Slapstick on tyylisuuntana vähän katoavaa perinnettä ja elokuva kunnioittaa 80-luvun esikuviaan. Nykyisin komediat ovat joko eritepelleilyä tai pilvessä sekoilua. Arvostan elokuvallisesti törmäilyä enemmän.
salailuterveisin,
Kurjenmäen Kreivi
"Mortal Kombat - Reborn"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti