Elämyksistä elokuvateatterissa

Kreivi toisinaan nauttii elokuvateatterielämyksistä ja maksaa satunnaisesti niistä ihan mielellään sen noin kymmenen euroa. Hintaan kuuluu luonnollisesti määrätty määrä hälinää, kuten yhteisnaurut, yksittäisen nuorikon pieni kiljahdus tai karkkipussin rapina. Joku välillä jopa yskäisee. Kun taakse istuu noin neljä kappaletta teini-ikäistä lukiolaispoikaa, voi vetää sen kymmenen euroa yhtä hyvin vesiklosetista suoraan alas.

Tämä on avoin kirje teille, te isin pikku kakkakikkareet:

Ymmärrän mitä parhaimmin tilanteen jossa neljä itsestään ja seksuaalisuudestaan epävarmaa Svea-pipoista nilviäisenpoikaa saapuu elokuvateatteriin. Viereistä poikaystävää viihdytettävä kaikin mahdollisin tavoin. Yksi niistä on jokaisen kohtauksen ylimääräinen kommentointi, joka on vain ja ainoastaan kertojan omasta mielestä hauska. Tilanteen irvokkuutta lisää se, että kivekset eivät ole aivan vielä laskeutuneet, joten one-liner on viattomalle sivulliselle yhtä miellyttävä kuin kalloporaus ilman anestesiaa.

Entisenä murrosikäisenä Kreivi tietää, että puberteetin kynnyksellä jalkahien eritys voi olla hyvinkin voimakasta. Siksi olisi erityisen tärkeää, että nämä integroidut wunderbaumit pidettäisiin ainakin Kreivin seuralaisen selkänojalta pois. Onneksi osasitte olla aloillanne Kreivin äärimmäisen tiukan tuijotuksen jälkeen tarvittavat kaksikymmentä minuuttia, jotta juoni vei mukanaan. Valitettavasti Kreivin seuralainen ei päässyt jakamaan tätä luksusta joten siksi tämä kiitoskirje.

Koska en päässyt jakamaan kenttäoikeutta paikanpäällä, joka tässä tapauksessa olisi ollut väkivaltainen defenestraatio, täten toivon, että näin taloustaantuman jälkilöylyissä vanhempanne tekevät henkilökohtaisen konkurssin ja ajan myötä opitte tuntemaan rahan arvon. Siihen asti toivon teidän käyttävän Makuunin, FilmTownin tai UVD:n palveluita.

Haistakaatekinpaskaterveisin,
Kurjenmäen Kreivi