Sideways

Olen ajoittain todella huono katsomaan Oscar-ehdokkaana olleita elokuvia. Tuttuakin tutummasta Anttilan alelaarista osui kouraan kuutisen vuotta vanha Sideways, joka sai ehdokkuuksia viisi ja arvonnasta osui yksi kohdallekin (paras sovellettu käsikirjoitus). Lisäksi aihe sivuaa omaa ammattia, koska elokuva pyörii vahvasti viinin ympärillä.

Twilightin Edwardiakin (en vaivaudu edes linkittämään) syvemmällä kaapissa elävät kaverukset Miles (Paul Giamatti) ja Jack (Thomas Haden Church) lähtevät viiniretkelle Kalifornian aurinkoon. Siinä missä Miles on besserwisser rypäleiden osalta, Jack osaa paremmin asiat makuuhuonekaatojen puolella (oletan joukossa olevan miehiäkin) ja elokuvan alusta asti mukaan tarttuu niin viinipulloja kuin hyvin muotoiltuja leidejäkin.

Elokuva kuuluu taas sarjaan arkiromantiikka, joten elokuva on kuvattu studion ulkopuolella ja todennäköisesti gonzomaisesti luonnonvalolla ja todellisissa lavasteissa. Jos taas ei ole, niin hatunnosto autenttimaisuudesta. Hahmot ovat kirjoitettu sopivan virheellisiksi ja kukaan ei ole täydellisen näköinen. Ohjauksesta ja käsikirjoituksesta vastannut Alexander Payne on tehnyt hyvää työtä, vaikka kyse ei ole mistään elämää suuremmasta elokuvasta, ellei juuri tavallisuus ole elämää suurempaa.

Miksi sen näköinen mies kuin Paul Giamatti voi päästä kovimpaan A-luokkaan, vaikka näyttää kaljuuntuvalta takiaiselta? Siksi, että hän on todella, todella hyvä näyttelijä. Thomas Haden Church onnistuu jälleen kerran ärsyttämään minua, vaikka ei oikeastaan tehnyt elokuvassa mitään väärin. Ehkä siksi, että hän näyttää arjalaisen Ridge Forresterin ja surffaripojan risteytykseltä ja puhuu kuin olisi kertomassa vaimolleen ikäviä uutisia. Elokuvan keskipisteessä on näiden kahden kummallinen ystävyys ja siksi naishahmot jäävät kaikesta romantiikasta huolimatta aavistuksen sivulle. Henkilökemiasta sen verran, että olin noin puoleen väliin elokuvasta aivan varma, että jossain kohtaa tulee se kohtaus, jossa Paul ja Thomas suutelevat. Onneksi ei, sillä elokuva olisi pitänyt katsoa humalassa loppuun.

Elokuva ei kuulu ehdottomiin suosikkeihin ja esimerkiksi viinielokuvana Bottle Shock on parempi. Se on kuitenkin hyvin tehty elokuva ja ennen kaikkea hyvin näytelty elokuva. Jokin ei vain iskenyt niin paljoa, että olisin elokuvan jälkeen erityisemmin ollut banaaneissa. Elokuvalla on kuitenkin yleisönsä ja en ihmettele, että elokuva on myös kriitikkosuosikki. Elokuvaevääksi suosittelen kalifornialaista punaviiniä nautittuna amerikkalaismaisen rennosti vaikkapa juustonaksujen kanssa. Elokuva on parhaimmillaan kotona hämärässä. Hieman kynttilänvaloa, säännöllinen tai satunnainen kumppani kainaloon ja eiköhän illan pitäisi olla onnistunut niin olohuoneen kuin makuuhuoneenkin puolella.

Kenelle: Viinin trendikuluttajille, jotka ihanasti juovat uuden maailman viiniä.
Miksi: Koska joskus ym. kuntaan kuuluva Vappu Pimiä kertoi, että ranskalaiset eivät osaa tehdä viiniä.

Punkerovinkeroterveisin,
Kurjenmäen Kreivi

"Juo vain koko lasi, tänään minä viettelen sinut"