Tällä kertaa Kurjenmäessä esitettiin itsenäinen jatko-osa tai re-make Predators-sarjalle, joka alunperin olisi pitänyt jättää mainioon ensimmäiseen osaan vuodelta 1987. Elokuva Predators valmistui kaikessa hiljaisuudessa ja on varustettu yllättävänkin kovalla näyttelijäkaartilla. Ohjaaja on unkarilainen Nimród Antal, jonka aikaisempaan repertuaariin Hollywoodin puolella sisältää pari keskitasoista trilleriä. Julisteen suurimman tekstin saa Adrien Brody (Royce), loput ovat keskitason tuttuja naamoja, kuten Danny Trejo (Cuchillo) ja That 70's Showsta tuttu Topher Grace (Edwin).
Elokuva alkaa suoraan toiminnasta, kun kahdeksan toisilleen tuntematonta suoran toiminnan miestä putoaa keskelle viidakkoa. Juoni alkaa paljastua samalla, kun miehet itse päättelevät tapahtumista. Jokaisella on oma synkkä tausta rikollisuudesta tai sotatoimista. Metsissä piilee kuitenkin saalistaja, Predator, joka on valmis seivästämään jokaisen.
Elokuva on ohjattu taidokkaasti ja etenkin pidin kirkkaista väreistä, vaikka nykyään trendi onkin pyyhkiä värit pois aina tämänkaltaisista sotakuvauksista. Elokuva on hyvin uskollinen, ehkä liiankin, alkuperäiselle John Mctiernanin Predatorille. Jännitys on tiivistä ja erityismaininnan saa musiikki, joka tuo mieleen vanhat kasaritrillerit. Leikkaukset ovat sujuvat ja käsikirjoituksen puolelta päähenkilöt saavat jokainen oikean määrän taustaa. Ehkä viimeisten eloonjääneiden arvaaminen oli liiankin helppoa ja että kuka oikeasti onkin sekopää. Erityisesti pidin elokuvan alusta, jossa päähenkilöt olivat hieman hukassa jokainen, mutta sitten tulikin mieleeni Cube.
Adrien Brody on muuttunut langanlaihasta filosofista toimintaelokuvien tähdeksi. Muutos ei ole välttämättä huono, sillä Brody osaa katseellaan tuoda syvyyttä rooliin. Lisäksi huomaan loppukohtauksessa, että Brody on saattanut käydä nostamassa salilla hieman rautaa. Topher Grace oli osuva valinta Edvinin rooliin, kun taas muut pestit olisi voinut täyttää kenellä tahansa. Olisin hyvin voinut nähdä Jouko Aholan sivuroolissa pullistelevana viidakkoveitsimiehenä.
Elokuvassa ei ole kerrassaan mitään pielessä. Se on ohjattu toimintaelokuvaksi hyvin, siinä on hyvät näyttelijät ja onnistuu viihdyttämään Kreiviä sillä välin, kun leidi on töissä. Paitsi että tämä on tehty ja nähty jo. Juonikuvio "tuodaan ne vain paikalle tuntemattomaan ympäristöön ja ne ei tajua mitään" tehtiin jo Cubessa, saalistaja viidakossa tehtiin alkuperäisessä Predatorissa ja sekopää alkuasukas nähtiin Pandorumissa. Elokuva on kuin vajaan kahden tunnin yhdistelmä useita hyväksi havaittuja juonikuvioita uusintafilmatisoinnissa. Selkeästi tuotantoporukasta löytyy kuitenkin ammattitaitoa tehdä hieno tieteisjännäri, niin miksi helkkarissa ei? Olihan Pimeyden Uhka hyvinkin onnistunut originaali tieteistrilleri vähän samalla tematiikalla. Elokuva toimii parhaiten jykevällä äänentoistolla teatterissa tai kotiolosuhteissa, kun ei odota mitään vakavaa. Evääksi vissyä.
Kenelle: Joko teineille, jotka missasivat alkuperäisen tai nuorille aikuisille, jotka unohtivat sen.
Miksi: Polkupyörä on yritetty keksiä uudestaan alkuperäisellä rungolla.
Lihavarrasterveisin,
Kurjenmäen Kreivi
Elokuva alkaa suoraan toiminnasta, kun kahdeksan toisilleen tuntematonta suoran toiminnan miestä putoaa keskelle viidakkoa. Juoni alkaa paljastua samalla, kun miehet itse päättelevät tapahtumista. Jokaisella on oma synkkä tausta rikollisuudesta tai sotatoimista. Metsissä piilee kuitenkin saalistaja, Predator, joka on valmis seivästämään jokaisen.
Elokuva on ohjattu taidokkaasti ja etenkin pidin kirkkaista väreistä, vaikka nykyään trendi onkin pyyhkiä värit pois aina tämänkaltaisista sotakuvauksista. Elokuva on hyvin uskollinen, ehkä liiankin, alkuperäiselle John Mctiernanin Predatorille. Jännitys on tiivistä ja erityismaininnan saa musiikki, joka tuo mieleen vanhat kasaritrillerit. Leikkaukset ovat sujuvat ja käsikirjoituksen puolelta päähenkilöt saavat jokainen oikean määrän taustaa. Ehkä viimeisten eloonjääneiden arvaaminen oli liiankin helppoa ja että kuka oikeasti onkin sekopää. Erityisesti pidin elokuvan alusta, jossa päähenkilöt olivat hieman hukassa jokainen, mutta sitten tulikin mieleeni Cube.
Adrien Brody on muuttunut langanlaihasta filosofista toimintaelokuvien tähdeksi. Muutos ei ole välttämättä huono, sillä Brody osaa katseellaan tuoda syvyyttä rooliin. Lisäksi huomaan loppukohtauksessa, että Brody on saattanut käydä nostamassa salilla hieman rautaa. Topher Grace oli osuva valinta Edvinin rooliin, kun taas muut pestit olisi voinut täyttää kenellä tahansa. Olisin hyvin voinut nähdä Jouko Aholan sivuroolissa pullistelevana viidakkoveitsimiehenä.
Elokuvassa ei ole kerrassaan mitään pielessä. Se on ohjattu toimintaelokuvaksi hyvin, siinä on hyvät näyttelijät ja onnistuu viihdyttämään Kreiviä sillä välin, kun leidi on töissä. Paitsi että tämä on tehty ja nähty jo. Juonikuvio "tuodaan ne vain paikalle tuntemattomaan ympäristöön ja ne ei tajua mitään" tehtiin jo Cubessa, saalistaja viidakossa tehtiin alkuperäisessä Predatorissa ja sekopää alkuasukas nähtiin Pandorumissa. Elokuva on kuin vajaan kahden tunnin yhdistelmä useita hyväksi havaittuja juonikuvioita uusintafilmatisoinnissa. Selkeästi tuotantoporukasta löytyy kuitenkin ammattitaitoa tehdä hieno tieteisjännäri, niin miksi helkkarissa ei? Olihan Pimeyden Uhka hyvinkin onnistunut originaali tieteistrilleri vähän samalla tematiikalla. Elokuva toimii parhaiten jykevällä äänentoistolla teatterissa tai kotiolosuhteissa, kun ei odota mitään vakavaa. Evääksi vissyä.
Kenelle: Joko teineille, jotka missasivat alkuperäisen tai nuorille aikuisille, jotka unohtivat sen.
Miksi: Polkupyörä on yritetty keksiä uudestaan alkuperäisellä rungolla.
Lihavarrasterveisin,
Kurjenmäen Kreivi
"Onko tämä ase tarpeeksi iso, että nenäni häviää kuvaan?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti