Kreivin mielestä yleisesti ottaen on maailman typerin idea tehdä elämäkerrallinen elokuva/kirja/tarina aiheesta, joka on tuore. Siis esimerkiksi Antti Tuiskun elämäkerta. Vielä kummallisempaa on tehdä elokuva sosiaalisen median välineestä, joka nousi muotiin käytännöllisesti katsoen kolme vuotta sitten. Facebook-elokuva kuulostaa jo lähtökohtaisesti Facebook-markkinoinnilta. Noh, tätä kuitenkin ryhdyttiin työstämään Ben Mezrichin dramatisoidun kirjan, The Accidental Billionaires pohjalta, joka ei kuitenkaan liiemmin imartele päähenkilö Mark Zuckerbergia. The Social Network tuotettiin melko nimekkäällä taustajoukolla, johon kuuluu David Fincher (ohjaus), Aaron Sorkin (käsikirjoitus, vastaava tuottaja) ja Kevin Spacey (vastaava tuottaja)
Tarina on suurelle osalle maailmaa tuttu. Nuori Harvard-opiskelija saa idean sosiaalisesta mediasta yliopistoympäristössä. Idea tulee kuitenkin alunperin opiskelijakollegoilta ja tätä Mark Zuckerberg (Jesse Eisenberg) lähtee työstämään kämppistensä kanssa, joita ovat Dustin Mozkovitz (Joseph Mazzello) ja Eduardo Saverin (Andrew Garfield). Seuraavaksi selvitelläänkin sitten korvausvaatimuksia. Elokuva on tarina wikipedian rivien välistä.
Käsikirjoitus on äärimmäisen hyvä. Elokuvaa kerrotaan keskinäisten välienselvittelyjen kautta takautumina. Dialogi on tarkoituksella helvetin vaikeasti ymmärrettävää ja nopeaa arvatenkin siksi, että katsoja saa käsityksen, mitä nettisivun koodaaminen vaatii tekijältään noin ihan vaikka älyllisesti ja taidollisesti. Siitä ei ole tarkoituskaan saada mitään selvää. Käsikirjoitus myös antaa kuvan nopeaälyisestä poikajoukosta, joka sulkee itse itsensä massan ulkopuolelle. Zuckerbergista katsoja voi olla montaa mieltä, hän on toisinaan itsekäs, kostonhimoinen mulkku ja toisinaan vain haavoittuvainen nero. Luin Episodista, että dialogia on myös nopeutettu siksi, että elokuvan pitää kestää kaksi tuntia, ei kaksi ja puoli tuntia.
David Fincherin taidot ohjaajana on todistettu moneen kertaan. Hän on hyvin visuaalinen, maalaileva ja käyttää taidokkaasti erikoistehosteita, kädenjälki on tunnistettavaa. Tässä elokuvassa Winklevossin kaksosia näytteli tasan yksi ihminen. Fincher tunnetaan myös ahkerana konemusiikin käyttäjänä ja tässä rallissa sinfoniaorkesterin sijaan puikottaa kaksikko Trent Reznor (Nine Inch Nails)/Atticus Ross ja musiikin tumma sävy sopii tähän kuin kirves kristittyyn. Elokuvan vahvin puoli on nimenomaan taidokas ohjaus ja siihen sovitettu musiikki. Ohjaus on älykästä ja samalla nerokasta.
Jesse Eisenberg on leimattu nörttirooleihin, sillä hän on pieni, laiha ja kikkarapää. Itse asiassa kikkarat ja kiharat ovat tässä filmissä nerojen yksi yhdistävä asia. Hämmästyttävä totuus on myös se, että Saverinia lukuun ottamatta esikuvatkin ovat kikkarapäitä. Olen ollut kuukausia siinä harhaluulossa, että Eisenbergin taidot näyttelijänä ovat hyvin yksiulotteiset ja sopivat lähinnä teinikomedioihin ja nörttielokuviin. Hän kuitenkin itse todistaa luuloni vääräksi, sillä hän antaa nerokkaan kuvan sosiaalisesti rajoittuneesta ja neuroottisesta nerosta, joka juoksee sandaaleissa joka paikkaan (hyvä Adidas-mainos, muuten). Kaikki roolit täytetään taidokkaasti ja toinen positiivinen yllätys oli myös Sean Parkeria näyttelevä Justin "N'Sync" Timberlake, joka tosin ulkonäöllisesti olisi sopinut paremmin pääosaan, kuin Eisenberg.
Huolimatta siitä, että Kreivin mielestä vuonna 2010 ei pitäisi tehdä Facebook-elokuvaa, on Kreivi on kuitenkin sitä mieltä, että tämä on ihan saatanan hyvä elokuva. Vaikka elokuva on tyylillisesti draama, se onnistuu huumorissaan mainiosti. Totuutta on taivutettu jälleen melko selinmäisesti ja mielestäni näin tuoreessa elokuvassa ei pitäisi ottaa totuudesta kauheasti vapauksia (esimerkiksi Zuckerberg seurustelee edelleen saman eukon kanssa, kuin ennen Facebookia). Ilmeisesti elokuvaan pohjautuva kirja on ottanut valmiiksi nämä vapaudet. Ohjaus, käsikirjoitus ja lopullinen tarina ovat elokuvalle ne ensisijaisesti tärkeimmät ja siitä tämä saa täydet sangot millä tahansa mittapuulla. Tarinan opetus on se, että jos sinulla on kikkarat, niin jätä pesäpallo liuhuleteille. Totuudenmukaisuudesta tämä saa puolikkaat. Eipä tällä kai ole väliä missä tämän elokuvan katsoo, mutta Fazerin tumma suklaa on oivaa evästä.
Kenelle: Sukupolvelle, joka painaa ovikelloa peukalolla
Miksi: Vaarini ei käytä Facebookia
Tökkäysterveisin,
Kurjenmäen Kreivi
PS. Kurjenmäen elokuvateatteri, vastoin kaikkia odotuksia, täyttää pian vuoden ja on pian saavuttanut epäilyttävän kahden tuhannen kävijän rajan. Taustatoimitus kuitenkin epäilee, että kyseessä on erehdys. Halusitte tai ette, niin sisältö tulee kokemaan muutoksia, joita kukaan ei kuitenkaan lue.
Tarina on suurelle osalle maailmaa tuttu. Nuori Harvard-opiskelija saa idean sosiaalisesta mediasta yliopistoympäristössä. Idea tulee kuitenkin alunperin opiskelijakollegoilta ja tätä Mark Zuckerberg (Jesse Eisenberg) lähtee työstämään kämppistensä kanssa, joita ovat Dustin Mozkovitz (Joseph Mazzello) ja Eduardo Saverin (Andrew Garfield). Seuraavaksi selvitelläänkin sitten korvausvaatimuksia. Elokuva on tarina wikipedian rivien välistä.
Käsikirjoitus on äärimmäisen hyvä. Elokuvaa kerrotaan keskinäisten välienselvittelyjen kautta takautumina. Dialogi on tarkoituksella helvetin vaikeasti ymmärrettävää ja nopeaa arvatenkin siksi, että katsoja saa käsityksen, mitä nettisivun koodaaminen vaatii tekijältään noin ihan vaikka älyllisesti ja taidollisesti. Siitä ei ole tarkoituskaan saada mitään selvää. Käsikirjoitus myös antaa kuvan nopeaälyisestä poikajoukosta, joka sulkee itse itsensä massan ulkopuolelle. Zuckerbergista katsoja voi olla montaa mieltä, hän on toisinaan itsekäs, kostonhimoinen mulkku ja toisinaan vain haavoittuvainen nero. Luin Episodista, että dialogia on myös nopeutettu siksi, että elokuvan pitää kestää kaksi tuntia, ei kaksi ja puoli tuntia.
David Fincherin taidot ohjaajana on todistettu moneen kertaan. Hän on hyvin visuaalinen, maalaileva ja käyttää taidokkaasti erikoistehosteita, kädenjälki on tunnistettavaa. Tässä elokuvassa Winklevossin kaksosia näytteli tasan yksi ihminen. Fincher tunnetaan myös ahkerana konemusiikin käyttäjänä ja tässä rallissa sinfoniaorkesterin sijaan puikottaa kaksikko Trent Reznor (Nine Inch Nails)/Atticus Ross ja musiikin tumma sävy sopii tähän kuin kirves kristittyyn. Elokuvan vahvin puoli on nimenomaan taidokas ohjaus ja siihen sovitettu musiikki. Ohjaus on älykästä ja samalla nerokasta.
Jesse Eisenberg on leimattu nörttirooleihin, sillä hän on pieni, laiha ja kikkarapää. Itse asiassa kikkarat ja kiharat ovat tässä filmissä nerojen yksi yhdistävä asia. Hämmästyttävä totuus on myös se, että Saverinia lukuun ottamatta esikuvatkin ovat kikkarapäitä. Olen ollut kuukausia siinä harhaluulossa, että Eisenbergin taidot näyttelijänä ovat hyvin yksiulotteiset ja sopivat lähinnä teinikomedioihin ja nörttielokuviin. Hän kuitenkin itse todistaa luuloni vääräksi, sillä hän antaa nerokkaan kuvan sosiaalisesti rajoittuneesta ja neuroottisesta nerosta, joka juoksee sandaaleissa joka paikkaan (hyvä Adidas-mainos, muuten). Kaikki roolit täytetään taidokkaasti ja toinen positiivinen yllätys oli myös Sean Parkeria näyttelevä Justin "N'Sync" Timberlake, joka tosin ulkonäöllisesti olisi sopinut paremmin pääosaan, kuin Eisenberg.
Huolimatta siitä, että Kreivin mielestä vuonna 2010 ei pitäisi tehdä Facebook-elokuvaa, on Kreivi on kuitenkin sitä mieltä, että tämä on ihan saatanan hyvä elokuva. Vaikka elokuva on tyylillisesti draama, se onnistuu huumorissaan mainiosti. Totuutta on taivutettu jälleen melko selinmäisesti ja mielestäni näin tuoreessa elokuvassa ei pitäisi ottaa totuudesta kauheasti vapauksia (esimerkiksi Zuckerberg seurustelee edelleen saman eukon kanssa, kuin ennen Facebookia). Ilmeisesti elokuvaan pohjautuva kirja on ottanut valmiiksi nämä vapaudet. Ohjaus, käsikirjoitus ja lopullinen tarina ovat elokuvalle ne ensisijaisesti tärkeimmät ja siitä tämä saa täydet sangot millä tahansa mittapuulla. Tarinan opetus on se, että jos sinulla on kikkarat, niin jätä pesäpallo liuhuleteille. Totuudenmukaisuudesta tämä saa puolikkaat. Eipä tällä kai ole väliä missä tämän elokuvan katsoo, mutta Fazerin tumma suklaa on oivaa evästä.
Kenelle: Sukupolvelle, joka painaa ovikelloa peukalolla
Miksi: Vaarini ei käytä Facebookia
Tökkäysterveisin,
Kurjenmäen Kreivi
PS. Kurjenmäen elokuvateatteri, vastoin kaikkia odotuksia, täyttää pian vuoden ja on pian saavuttanut epäilyttävän kahden tuhannen kävijän rajan. Taustatoimitus kuitenkin epäilee, että kyseessä on erehdys. Halusitte tai ette, niin sisältö tulee kokemaan muutoksia, joita kukaan ei kuitenkaan lue.
"... siis kikkarahius toimii kuten tarranauha, kokeillaanko?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti