Länsimaisen elokuvan kaverina pidän satunnaisista eurooppalaisista elokuvista, mutta en mitenkään palvo tiettyä elokuvamaata. Jos elokuva on hyvä, se on hyvä. Kielestä viis. Erona yhdysvaltalaisiin kollegoihinsa, eurooppalaiset keskittyvät enemmän väreihin, kuvaukseen, maisemiin ja tarinan todentuntuisuuteen (suomalaisia lukuun ottamatta), kun taas amerikkalaiset keskittyvät kamera-ajoon, budjettiin ja siihen miten tarinasta tehdään alkuperäistä mielenkiintoisempi. Taiteellisia vapauksia sallittakoon, mutta on taas muistettava, että mistään erityisestä maasta tullut elokuva ei ole automaattisesti hyvä, vaikka siihen kuinka aseteltaisiin punaista Rakkautta ja Anarkiaa -leimaa päälle. Jotenkin olen aina ajetellut, että nimenomaan saksalainen elokuva on se vastenmielinen, varmaan johtuen siitä, että eivät osanneet koskaan tehdä tv-sarjaa, josta ei väännettäisi vitsiä. Ja sitten he tekivät Perikadon, joka ansaitsi ehdokkuuden Oscar-gaalassa.
Vääräntäjä kertoo tositarinan sloviakianjuutalaisesta Salomon Sorowitschistä (Karl Markovics), joka toimittuaan Saksassa seteliväärentäjänä päätyy keskitysleirille. Ohjaaja Stefan Rutzowitzky on ennen Väärentäjää ohjannut saksalaisia elokuvia, sekä välissä yhden käsittämättömän huonon amerikkalaiselokuvan, All The Queen's Men. Pääosan esittäjistä en osaa nippelitietoja levitellä, mikä on valitettavaa, mutta toivon todella, että näin joskus käy.
Juoneltaan elokuva on tyylikäs ja kerronta antaa anteeksi Salomonille sen, että hän kulki siitä mistä aita on matalin ja kieli oli ruskea vielä monta vuotta keskitysleirin jälkeenkin. Itse tekisin luultavasti samoin, koska minulta puuttuu selkäranka. Elokuva ei tavallaan selitä mitään, mutta selittää silti kaiken.
Kuvaus on perikatomaista pyyhkäistyillä väreillä, kuten sotaelokuvan on tapana ollut. Kuvastaa aikakautta, ihmismielen rappiota ja surullisuutta. Käsivaraa on käytetty harkiten ja tappokohtaukset ovat koruttomia ikään kuin haluttaisiin korostaa ihmiskehon halpaa hintaa. Näin kolkosta tappamisesta tulee miltei paha olo ja valkokankaalta katsottaessa olisi varmasti katse kääntynyt kämmenien suuntaan.
Näyttelytyö on sitä tasoa, että joskus ihmettelee eurooppalaisnäyttelijöiden palkkashekkien pientä summaa. Mutta kun et puhu amerriikkaa, niin et puhu ja markkinat ovat kuitenkin verrattain pieniä. Saksalaisupseerit olivat sopivan etovia ja muut juutalaiset saivat anteeksi työskentelynsä herrarodulle.
Elokuvassa ei ole tehty kerrassaan mitään väärin. Sitä on nautinto katsella, kuunnella ja juoni on sopivan haastava. Ei ole poppariviihdettä, mutta olisi ollut mukava nähdä tämäkin elokuva mielummin valkokankaalla. Touché, senkin teutoonit.
Kenelle: Sotadraaman ystävälle
Miksi: Koska katsot Youtubesta tekstitettyjä Hitler-videoita
Reichsmarkterveisin,
Kurjenmäen Kreivi
Vääräntäjä kertoo tositarinan sloviakianjuutalaisesta Salomon Sorowitschistä (Karl Markovics), joka toimittuaan Saksassa seteliväärentäjänä päätyy keskitysleirille. Ohjaaja Stefan Rutzowitzky on ennen Väärentäjää ohjannut saksalaisia elokuvia, sekä välissä yhden käsittämättömän huonon amerikkalaiselokuvan, All The Queen's Men. Pääosan esittäjistä en osaa nippelitietoja levitellä, mikä on valitettavaa, mutta toivon todella, että näin joskus käy.
Juoneltaan elokuva on tyylikäs ja kerronta antaa anteeksi Salomonille sen, että hän kulki siitä mistä aita on matalin ja kieli oli ruskea vielä monta vuotta keskitysleirin jälkeenkin. Itse tekisin luultavasti samoin, koska minulta puuttuu selkäranka. Elokuva ei tavallaan selitä mitään, mutta selittää silti kaiken.
Kuvaus on perikatomaista pyyhkäistyillä väreillä, kuten sotaelokuvan on tapana ollut. Kuvastaa aikakautta, ihmismielen rappiota ja surullisuutta. Käsivaraa on käytetty harkiten ja tappokohtaukset ovat koruttomia ikään kuin haluttaisiin korostaa ihmiskehon halpaa hintaa. Näin kolkosta tappamisesta tulee miltei paha olo ja valkokankaalta katsottaessa olisi varmasti katse kääntynyt kämmenien suuntaan.
Näyttelytyö on sitä tasoa, että joskus ihmettelee eurooppalaisnäyttelijöiden palkkashekkien pientä summaa. Mutta kun et puhu amerriikkaa, niin et puhu ja markkinat ovat kuitenkin verrattain pieniä. Saksalaisupseerit olivat sopivan etovia ja muut juutalaiset saivat anteeksi työskentelynsä herrarodulle.
Elokuvassa ei ole tehty kerrassaan mitään väärin. Sitä on nautinto katsella, kuunnella ja juoni on sopivan haastava. Ei ole poppariviihdettä, mutta olisi ollut mukava nähdä tämäkin elokuva mielummin valkokankaalla. Touché, senkin teutoonit.
Kenelle: Sotadraaman ystävälle
Miksi: Koska katsot Youtubesta tekstitettyjä Hitler-videoita
Reichsmarkterveisin,
Kurjenmäen Kreivi
"Eurolla olisi vahvempi kurssi, mutta ei kauan. HAHAHAHA!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti