Guy Ritchie, veikeiden brittitoimintakomedioiden kannattaja on koskenut emomaansa kulttuuriperintöön ohjaamalla elokuvan Sherlock Holmesista, kokaiiniriippuvaisesta päätelmäautomaatista, johon palkattiin toinen kokaiiniriippuvainen, Robert Downey Jr pääosaan. Guy on ohjannut kaksi elokuvaa. Ensimmäinen oli Puuta, Heinää ja muutama vesiperä ja toinen oli Swept Away. Muita elokuvia ei erota ensiksi mainitusta, joskin Snatchissa oli Brad Pitt ikimuistoisena mustalaisena. Toinen oli pilvessä tehty kotivideo Madonnan kanssa.
Robert Jr on siis Sherlock Holmes ja Jude Law Tohtori Watson. Elokuva alkaa pääpahiksen kohtaamisella ja matkalla kuljetaan erinäisten mutkien kautta loppukliimaksiin, joka on pohjustus jatko-osalle. Kaava on perusmallinen toimintaelokuva, joka kuvaa Sherlock Holmesin herrasmiesetsivän sijasta hieman boheemina älykkönä, jonka ylivertaista päättelykyä kuvataan ihan osuvasti varsinkin tappelutilanteissa. Elokuvan tarkoituskaan ei ole olla ilmeisen vakava, vaan melko kevyttä viihdettä. Tuli hetkittäin mieleen taannoinen Herrasmiesliiga niin kuvaukseltaan kuin juoneltaankin. Elokuva ei ollut liian ritchiemainen veijarihahmoineen ja liian nopeine leikkauksineen, vaan ihan tavallinen toiminta-seikkailuelokuva kultaisella keskitiellä.
Robert esitti itseään kokaiiniriippuvaisena Jude Law'n Tohtori Watsonin potkiessa häntä ahteriin. Tarinan femme fatale on toinen amerikkalaisvahvistus, Rachel McAdams, joka tunnettiin hömppäteinikomedioista, kunnes teki hyvän roolin romanttisessa draamassa, The Notebookissa. Kaikki tekevät perustyötä, joten perusteet palkkaamiseen löytyy markkina-arvossa ja ulkonäössä. Nimi paperiin, miltsi taskuun ja hotellien auloja kiertämään. Halleluja, meillä on filkka, joka on teatterilevityksessä 67 maassa ja kolmena torrenttiversiona kybermaailmassa.
Syy, miksi tuotantoyhtiö palkkasi Guy Ritchien ohjaamaan tai miksi joku on suostunut rahoittamaan Guy Ritchien elokuvan, jäi oikeastaan mysteeriksi. Ilmeisesti kukaan muu saariohjaaja ei ole pannut Madonnaa, mistä Guy Ritchie tietysti tunnetaan ja tästä syystä elokuvalla on jo valmiiksi markkina-arvoa. Sen jälkeen, kun Jeremy Brett siirtyi taivaanrannan teatteriin, olisi Sherlock pitänyt jättää rauhaan, koska saappaat ovat yksinkertaisesti vain liian isot. Tilanne on nyt vähän niin kuin Val Kilmer esittäisi Hercule Poirotia David Suchetin sijaan.
Elokuva hukkuu tusinaviihteen sekaan ja olisi tuskin ilman nimekästä päähenkilöä päätynyt teatterilevitykseen. Elokuvan katsoo krapulassa tai maanantai-illan suklaakuorrutettuna poppariviihteenä, mutta ei toista kertaa. Ylimääräisen kalanmaksaöljyn elokuvan päälle kaataa Sherlock Holmesin nimen käyttäminen tusinaviihteenä, sillä hän on parhaimmillaan sarjana TV-elokuvia. Jos joku tätä elokuvaa piti julkaisemisen arvoisena, hän tarvitsee väkivaltaisen lobotomian.
Kenelle: -
Miksi: -
Cocodoyleterveisin,
Kurjenmäen Kreivi
PS. Kuvassa Sherlockilla on fedora. Oliko fedora miehen asuste ennen 1920-lukua?
Robert Jr on siis Sherlock Holmes ja Jude Law Tohtori Watson. Elokuva alkaa pääpahiksen kohtaamisella ja matkalla kuljetaan erinäisten mutkien kautta loppukliimaksiin, joka on pohjustus jatko-osalle. Kaava on perusmallinen toimintaelokuva, joka kuvaa Sherlock Holmesin herrasmiesetsivän sijasta hieman boheemina älykkönä, jonka ylivertaista päättelykyä kuvataan ihan osuvasti varsinkin tappelutilanteissa. Elokuvan tarkoituskaan ei ole olla ilmeisen vakava, vaan melko kevyttä viihdettä. Tuli hetkittäin mieleen taannoinen Herrasmiesliiga niin kuvaukseltaan kuin juoneltaankin. Elokuva ei ollut liian ritchiemainen veijarihahmoineen ja liian nopeine leikkauksineen, vaan ihan tavallinen toiminta-seikkailuelokuva kultaisella keskitiellä.
Robert esitti itseään kokaiiniriippuvaisena Jude Law'n Tohtori Watsonin potkiessa häntä ahteriin. Tarinan femme fatale on toinen amerikkalaisvahvistus, Rachel McAdams, joka tunnettiin hömppäteinikomedioista, kunnes teki hyvän roolin romanttisessa draamassa, The Notebookissa. Kaikki tekevät perustyötä, joten perusteet palkkaamiseen löytyy markkina-arvossa ja ulkonäössä. Nimi paperiin, miltsi taskuun ja hotellien auloja kiertämään. Halleluja, meillä on filkka, joka on teatterilevityksessä 67 maassa ja kolmena torrenttiversiona kybermaailmassa.
Syy, miksi tuotantoyhtiö palkkasi Guy Ritchien ohjaamaan tai miksi joku on suostunut rahoittamaan Guy Ritchien elokuvan, jäi oikeastaan mysteeriksi. Ilmeisesti kukaan muu saariohjaaja ei ole pannut Madonnaa, mistä Guy Ritchie tietysti tunnetaan ja tästä syystä elokuvalla on jo valmiiksi markkina-arvoa. Sen jälkeen, kun Jeremy Brett siirtyi taivaanrannan teatteriin, olisi Sherlock pitänyt jättää rauhaan, koska saappaat ovat yksinkertaisesti vain liian isot. Tilanne on nyt vähän niin kuin Val Kilmer esittäisi Hercule Poirotia David Suchetin sijaan.
Elokuva hukkuu tusinaviihteen sekaan ja olisi tuskin ilman nimekästä päähenkilöä päätynyt teatterilevitykseen. Elokuvan katsoo krapulassa tai maanantai-illan suklaakuorrutettuna poppariviihteenä, mutta ei toista kertaa. Ylimääräisen kalanmaksaöljyn elokuvan päälle kaataa Sherlock Holmesin nimen käyttäminen tusinaviihteenä, sillä hän on parhaimmillaan sarjana TV-elokuvia. Jos joku tätä elokuvaa piti julkaisemisen arvoisena, hän tarvitsee väkivaltaisen lobotomian.
Kenelle: -
Miksi: -
Cocodoyleterveisin,
Kurjenmäen Kreivi
PS. Kuvassa Sherlockilla on fedora. Oliko fedora miehen asuste ennen 1920-lukua?
"Kuules, Watson, joko tullaan kaapista ulos?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti