Zombieland on hiljattain ilmestynyt toiminnallinen kauhukomedia, joka kertoo, noh, zombeista. Tai oikeastaan niiden lahtaamisesta. Tärkeintä ei ole määränpää, vaan se matka, koska määränpäätä ei oikeastaan ole.
Elokuvan on ohjannut tuntemattomuus Ruben Fleischer ja pääosiin on kiinnitetty muita tv-sarjoissa ja elokuvissa sivuosia näytelleitä suuria tuntemattomuuksia, paitsi tietenkin iki-ihana punaniskatulkitsija Woody Harrelson ja itseään näyttelevä Bill Murray, joka on kolmatta kertaa uransa aikana hauska. Ensimmäinen kerta on tietysti Päiväni Murmelina ja toinen kerta oli Steve Zissoun vedenalainen maailma.
Elokuvassa liikutaan Amerriikassa, jossa käsikirjoituksen mukaan on tapahtunut aivottomien zombien vallankumous, mutta oikeastihan mitään ei ole tapahtunut. Kyseessä on siis joukkomurhaelokuva, jossa em. päähenkilöt tappavat maanmiehiään, koska osaavat ajaa autoa ja estää vessaraiskauksia.
Elokuvasta huomaa, että se on ensimmäinen kunnon ohjaus, jonka ohjaaja on saanut tehdä rahalla ja vapailla käsillä. Sellainen, josta hän on kotivideoajoista asti haaveillut. Ehkä tämä on jopa toinen versio.
Näyttelijöistä on saatu halvalla kaikki, paitsi Woody Harrelson. Woodya ei tarvitse kahta kertaa pyytää esittämään hullua punaniskaa. Tulee jo selkäytimestä. Viimeksi käsittämättömässä megalomaanibudjettihölynpölyssä, 2012:sta. Jesse Eisenberg esittää hyvin koulukiusattua neurootikkoa ja kuka tahansa olisi voinut esittää hänen narttuaan. Tällä kertaa se oli Emma Stone.
Huolimatta ympäripyöreästä ja mukahauskasta arvostelusta, nautin kyllä elokuvasta täysin riennoin. Se oli viihdyttävä ja varsinkaan ei tarvinnut ajatella kummempia koko elokuvan aikana. Pussaako? Tottakai pussaa. Ampuuko? Tottakai ampuu. Elokuva ei ollut liian pitkä, ei liian lyhyt ja siinä oli sopiva määrä käsikirjoitettua huumoria. Elokuvan katsoisin Double Pale Alella viritettynä, ystävien seurassa syöden pekonia. Suklaapopparit jättäisin seuraavan päivän krapulaelokuvaa varten. Shaun Of The Deadista olikin jo liikaa aikaa.
Kenelle: Pojille
Miksi: Oluen takia
Pumppuhaulikkoterveisin,
Kurjenmäen Kreivi
Elokuvan on ohjannut tuntemattomuus Ruben Fleischer ja pääosiin on kiinnitetty muita tv-sarjoissa ja elokuvissa sivuosia näytelleitä suuria tuntemattomuuksia, paitsi tietenkin iki-ihana punaniskatulkitsija Woody Harrelson ja itseään näyttelevä Bill Murray, joka on kolmatta kertaa uransa aikana hauska. Ensimmäinen kerta on tietysti Päiväni Murmelina ja toinen kerta oli Steve Zissoun vedenalainen maailma.
Elokuvassa liikutaan Amerriikassa, jossa käsikirjoituksen mukaan on tapahtunut aivottomien zombien vallankumous, mutta oikeastihan mitään ei ole tapahtunut. Kyseessä on siis joukkomurhaelokuva, jossa em. päähenkilöt tappavat maanmiehiään, koska osaavat ajaa autoa ja estää vessaraiskauksia.
Elokuvasta huomaa, että se on ensimmäinen kunnon ohjaus, jonka ohjaaja on saanut tehdä rahalla ja vapailla käsillä. Sellainen, josta hän on kotivideoajoista asti haaveillut. Ehkä tämä on jopa toinen versio.
Näyttelijöistä on saatu halvalla kaikki, paitsi Woody Harrelson. Woodya ei tarvitse kahta kertaa pyytää esittämään hullua punaniskaa. Tulee jo selkäytimestä. Viimeksi käsittämättömässä megalomaanibudjettihölynpölyssä, 2012:sta. Jesse Eisenberg esittää hyvin koulukiusattua neurootikkoa ja kuka tahansa olisi voinut esittää hänen narttuaan. Tällä kertaa se oli Emma Stone.
Huolimatta ympäripyöreästä ja mukahauskasta arvostelusta, nautin kyllä elokuvasta täysin riennoin. Se oli viihdyttävä ja varsinkaan ei tarvinnut ajatella kummempia koko elokuvan aikana. Pussaako? Tottakai pussaa. Ampuuko? Tottakai ampuu. Elokuva ei ollut liian pitkä, ei liian lyhyt ja siinä oli sopiva määrä käsikirjoitettua huumoria. Elokuvan katsoisin Double Pale Alella viritettynä, ystävien seurassa syöden pekonia. Suklaapopparit jättäisin seuraavan päivän krapulaelokuvaa varten. Shaun Of The Deadista olikin jo liikaa aikaa.
Kenelle: Pojille
Miksi: Oluen takia
Pumppuhaulikkoterveisin,
Kurjenmäen Kreivi
"Mitä sanot? Heltiäisikö tällä paikka kongressissa?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti