Tenderness on John Polsonin videovuokraamouutuus, jota tähdittää Russel Crowe sekä pari muuta. Russelin palkkaamisella pääosaan ilmeisesti ollaan toivottu suurempaakin teatterilevitystä, mutta nyt saavutettiin vain Makuuni. Ohjaaja Polson on enemmänkin tuottanut irtokarkkiviihdettä Makuunille jännityksen muodossa, jonka jälkeen ura siirtyi tv-sarjoihin.
Tenderness kertoo nuorisovankilasta vapautuvasta Ericistä (Jon Foster) ja häntä jatkuvasti epäilevästä Cristofuorosta (Crowe). Jälkimmäinen kun on sitä mieltä, että kaksoismurhan tehnyt murhaa uudelleen ja yrittää vierittää tämän niskoille enemmänkin tekosia. Mukaan soppaan saadaan murhaajabändäri (Sophie Traub), joka rasittavuuksiin yrittää saada Ericiltä joko moloa tai yrittää kietoa molon kaulansa ympärille. Ainekset ainakin vertahyytävälle trillerille on olemassa.
Minä pidän trillereistä. Kylmä päähenkilö, kassit suojaan vievä tunnelma ja taiteellisesti raaka kuvaus ovat makuuni. Tässä valitettavasti ei ihan koko skaala täyttynyt. Käsikirjoitukseen olisin toivonut edes jonkinlaista hyytävää kohtausta, jossa saadaan selville onko se Eric sitten psykopaatti vai ei. Annetaan maistaa tikkarista mutta ei saa nuolaista. Tietysti se, että elokuva perustuu kirjaan, antaa tiettyä rajoittuneisuutta. Kuvaus oli raa'an omaista ja niissä kohdissa kun jännitystä kaivattiin, sitä saatiin.
Olen miettinyt, että miksi aina klassisille metodinäyttelijöille tulee uralla se kohta, kun ei osata valita rooleja, vaan otetaan vastaan tusinakamaa toisensa jälkeen. Al Pacinolla se tapahtui joskus 90-luvulla ja Russel Crowella ilmeisesti nyt. Elokuva ei ollut lainkaan huono, mutta en saanut mieleeni minkäänlaista perustetta sille, että miksi nimenomaan Russel piti palkata rooliin? Jon Foster teki sivuroolissaan Ericinä mahtityötä ja uskoin häneen. Bändäriä näytellyt Sophie Traub oli niin raivostuttava (siis hyvällä tavalla), että toivoin lähes koko elokuvan mitan verran erinäisiä väkivaltaisia tapoja kuolla.
No näitä on. Ei hyvä, ei huono ja ansaistsee paikkansa Makuunin vuokratuimpien sijalla seitsemän. Kuvauksesta ja näyttelemisestä pidin, mutta käsikirjoituksessa olisi toivomisen varaa ollut. Ihan hyvää tiistai-illan poppariviihdettä, mutta eipä tästä Jussi-palkintoja jaettaisi.
Kenelle: Ilmeisestikin Cosmopolitanin lukijoille (oli lehdessä suosittelu)
Miksi: Mikäli pidät Russel Crowesta viiksillä
Sarjamurhaajaterveisin,
Kurjenmäen Kreivi
"Voinko masturboida samalla, kun katson tuota paitaa?"
Tenderness kertoo nuorisovankilasta vapautuvasta Ericistä (Jon Foster) ja häntä jatkuvasti epäilevästä Cristofuorosta (Crowe). Jälkimmäinen kun on sitä mieltä, että kaksoismurhan tehnyt murhaa uudelleen ja yrittää vierittää tämän niskoille enemmänkin tekosia. Mukaan soppaan saadaan murhaajabändäri (Sophie Traub), joka rasittavuuksiin yrittää saada Ericiltä joko moloa tai yrittää kietoa molon kaulansa ympärille. Ainekset ainakin vertahyytävälle trillerille on olemassa.
Minä pidän trillereistä. Kylmä päähenkilö, kassit suojaan vievä tunnelma ja taiteellisesti raaka kuvaus ovat makuuni. Tässä valitettavasti ei ihan koko skaala täyttynyt. Käsikirjoitukseen olisin toivonut edes jonkinlaista hyytävää kohtausta, jossa saadaan selville onko se Eric sitten psykopaatti vai ei. Annetaan maistaa tikkarista mutta ei saa nuolaista. Tietysti se, että elokuva perustuu kirjaan, antaa tiettyä rajoittuneisuutta. Kuvaus oli raa'an omaista ja niissä kohdissa kun jännitystä kaivattiin, sitä saatiin.
Olen miettinyt, että miksi aina klassisille metodinäyttelijöille tulee uralla se kohta, kun ei osata valita rooleja, vaan otetaan vastaan tusinakamaa toisensa jälkeen. Al Pacinolla se tapahtui joskus 90-luvulla ja Russel Crowella ilmeisesti nyt. Elokuva ei ollut lainkaan huono, mutta en saanut mieleeni minkäänlaista perustetta sille, että miksi nimenomaan Russel piti palkata rooliin? Jon Foster teki sivuroolissaan Ericinä mahtityötä ja uskoin häneen. Bändäriä näytellyt Sophie Traub oli niin raivostuttava (siis hyvällä tavalla), että toivoin lähes koko elokuvan mitan verran erinäisiä väkivaltaisia tapoja kuolla.
No näitä on. Ei hyvä, ei huono ja ansaistsee paikkansa Makuunin vuokratuimpien sijalla seitsemän. Kuvauksesta ja näyttelemisestä pidin, mutta käsikirjoituksessa olisi toivomisen varaa ollut. Ihan hyvää tiistai-illan poppariviihdettä, mutta eipä tästä Jussi-palkintoja jaettaisi.
Kenelle: Ilmeisestikin Cosmopolitanin lukijoille (oli lehdessä suosittelu)
Miksi: Mikäli pidät Russel Crowesta viiksillä
Sarjamurhaajaterveisin,
Kurjenmäen Kreivi
"Voinko masturboida samalla, kun katson tuota paitaa?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti