James Cameronin Avatarista kuulin varmasti ensimmäisen kerran joskus 2000-luvun alkupuolella. Juuri kun olin ehtinyt toipumaan edellisestä kornista tehostetarinasta, Titanicista. Elokuva kuitenkin unohtui useiksi vuosiksi ja siinä ajassa unohdin myös James Cameronin. Tosin muistaen hänet aina välillä, kun katsoin Terminator kakkosta tai kuuntelin Guns n' Rosesin "You Could Be Mine" -tekelettä. James ja elokuva palautui mieleeni, kun katselin databeissistä, että mitäköhän Sam Worthington seuraavaksi tekee. "Avatar... Hmm...", ajattelin ja jäin odottelemaan.
Maailman kalleimmat elokuvat tunnistaa aina siitä, että niitä nimenomaan markkinoidaan maailman kalleimpina elokuvina, joihin ei ole vaivauduttu palkkaamaan kunnon käsikirjoittajaa edes korjailemaan omaa jälkeä, vaan "mää muute ite". Samalla voisi myös Michael Blake nostaa jonkinlaisen oikeussalidraaman "Tanssii Susien Kanssa" -elokuvan suorasta kopioinnista. Avatarin katsominen ajatuksella on kuin kahden ja puolen tunnin hohhoijaa popkornien kanssa. James Cameron näkee itsensä varmasti nyt poliittisena ympäristötietoisena ohjaajana, joka heittelee elokuvaansa vähän turhankin kliseisiä ja suoria viittauksia Telluksen nykytilaan. Toivottavasti jenkkiyleisö ei sentään niin taantunut ole, että jotenkin nämä viittaukset tulisivat kuin meteori taivaalta. Terminator Salvationissa mahtavasti näytellyt Sam Worthington oli ärsyttävä, koko muu Na'vi heimo suoraan intiaanilänkkäristä ja Sigourney Weaver oli Ellen Ripley yhdistettynä Sumuisten vuorten gorilloihin.
Mutta.
Elokuva on aivan käsittämättömän kaunis. Elokuva 3-D lasien läpi isossa elokuvateatterissa on mieletön kokemus. Vajaan kolmen tunnin keston takia lasit painavat nenänvarteen ja päätäkin saattaa särkeä. Mutta sen kestää, kun haluaa jälleen väistää kohtitulevan raketin tai katsella värikkäitä kamera-ajoja. Voi veljet, missä lienet, Planeettamme Maa 3-D?
Elokuvasta paistaa kallis "tuunaankaikkea" -tekniikka ja siksi esimerkiksi natiivit eivät näytä kovin aidoilta, vaan juurikin käveleviltä erikoistehostesimpansseilta.
Kaunis elokuva, jota tuli myös seuralaiselle vuolaasti kehuttua ja jälkeenpäin todettuna liiallinen yritys käsikirjoituksen kanssa olisi voinut viedä elokuvasta maun. Tanssii Susien Kanssa -kopiointi on nk. varma nakki, jolla voidaan keskittyä kalliiseen toteutukseen kuvausrintamalla. En minä kyllä tätä kotiin ostaisi ilman sadan tuuman tykkiä ja High-End äänentoistoa.
Kenelle: Niille, jotka haluavat "Last action hero" -kokemuksen
Miksi: Koska käsikirjoittajaan ei ollutkaan varaa
Maailman kalleimmat elokuvat tunnistaa aina siitä, että niitä nimenomaan markkinoidaan maailman kalleimpina elokuvina, joihin ei ole vaivauduttu palkkaamaan kunnon käsikirjoittajaa edes korjailemaan omaa jälkeä, vaan "mää muute ite". Samalla voisi myös Michael Blake nostaa jonkinlaisen oikeussalidraaman "Tanssii Susien Kanssa" -elokuvan suorasta kopioinnista. Avatarin katsominen ajatuksella on kuin kahden ja puolen tunnin hohhoijaa popkornien kanssa. James Cameron näkee itsensä varmasti nyt poliittisena ympäristötietoisena ohjaajana, joka heittelee elokuvaansa vähän turhankin kliseisiä ja suoria viittauksia Telluksen nykytilaan. Toivottavasti jenkkiyleisö ei sentään niin taantunut ole, että jotenkin nämä viittaukset tulisivat kuin meteori taivaalta. Terminator Salvationissa mahtavasti näytellyt Sam Worthington oli ärsyttävä, koko muu Na'vi heimo suoraan intiaanilänkkäristä ja Sigourney Weaver oli Ellen Ripley yhdistettynä Sumuisten vuorten gorilloihin.
Mutta.
Elokuva on aivan käsittämättömän kaunis. Elokuva 3-D lasien läpi isossa elokuvateatterissa on mieletön kokemus. Vajaan kolmen tunnin keston takia lasit painavat nenänvarteen ja päätäkin saattaa särkeä. Mutta sen kestää, kun haluaa jälleen väistää kohtitulevan raketin tai katsella värikkäitä kamera-ajoja. Voi veljet, missä lienet, Planeettamme Maa 3-D?
Elokuvasta paistaa kallis "tuunaankaikkea" -tekniikka ja siksi esimerkiksi natiivit eivät näytä kovin aidoilta, vaan juurikin käveleviltä erikoistehostesimpansseilta.
Kaunis elokuva, jota tuli myös seuralaiselle vuolaasti kehuttua ja jälkeenpäin todettuna liiallinen yritys käsikirjoituksen kanssa olisi voinut viedä elokuvasta maun. Tanssii Susien Kanssa -kopiointi on nk. varma nakki, jolla voidaan keskittyä kalliiseen toteutukseen kuvausrintamalla. En minä kyllä tätä kotiin ostaisi ilman sadan tuuman tykkiä ja High-End äänentoistoa.
Kenelle: Niille, jotka haluavat "Last action hero" -kokemuksen
Miksi: Koska käsikirjoittajaan ei ollutkaan varaa
Kevincostnerterveisin,
Kurjenmäen Kreivi
"Mitä pitäisit vanhemmasta Na'vista?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti