Syriana

Enemmän käsikirjoituspuolella kunnostautunut Stephen Gaghan ohjasi ja kynäili vuonna 2005 poliittisen trillerin nimeltä Syriana, joka perustuu osittain Robert Baerin kirjaan See No Evil. Stephen Gaghanin ohjausmeriitit rajoittuvat yhteen b-luokan elokuvaan nimeltä Abandon (2002). George Clooney pokkasi roolistaan sivuosapystin ja Gaghan oli ehdokkaana alkuperäisestä käsikirjoituksesta, mutta pysti meni ansaitusti Crashille, joka oli kuvaukseltaan hyvin samantyyppinen episodielokuva.

Juoni on hyvin monimutkainen geopoliittinen trilleri. Juonen keskiössä on talousasiantuntija, Matt Damonin esittämä Bryan Woodman, CIA:n veteraaniagentti Bob Barnes (George Clooney), yritysetsivä Bennet Holiday (Jeffrey Wright) ja kaltoin kohdeltu öljytyöntekijä Wasim (Mazhar Munir).

Elokuva on käsikirjoitettu ja ohjattu loistavasti. Se on episodielokuva, jossa tapahtuu jatkuvasti. Katsoja heitetään tapahtumien keskelle ja taustoja selvitetään television lähetysten avulla. Juonen monimutkaisuudesta johtuen elokuva vaatii katsojaltaan varauksetonta huomiota ja pienikin herpaantuminen keskittymisessä saattaa tiputtaa kärryiltä. Elokuva ei sovi kaikille ja viihdyttävyys on enemmänkin autenttisuudessa kuin toiminnassa. Elokuva on kuvattu studion ulkopuolella, mikä lisää todentuntuisuutta huomattavasti. Tapahtumat ovat lopputekstien mukaan totuudenmukaisia, mutta henkilöt, yritykset ja tapahtumat ovat kuitenkin pääsääntöisesti keksittyjä. Seuraavana vuonna valmistunut Babel on hyvinkin samanlainen elokuva tyyliltään ja kuvaukseltaan. Inarritu olisi helppo kuvitella ohjaajanpallille. Katsoin elokuvan teräväpiirtona ja se näytti upealta.

Elokuvan rosteri vilisee alansa ammattilaisia lähes jokainen puheroolin saanut ansaitsisi paikkansajulistemarkkinoinnissa (Christopher Plummer, Chris Cooper, William Hurt esimerkiksi). George Clooney teki upean roolin, mutta oliko se Oscarin arvoinen, en osaa oikein sanoa. Clooney kuitenkin pesi loppumetreillä melkoisen kovia roolisuorituksia. Matt Damon oli elokuvan ainoa alisuorittaja, joka olisi voinut näytellä hieman väkevämminkin. Komedianäyttelijä Amanda Peet oli positiivinen yllätys ja elokuvan paras suorittaja oli Bennet Holidayn juoppoisää näytellyt William Charles Mitchell.

Elokuva ei todellakaan ole mahtavasta tuotannostaan huolimatta juurikaan blockbuster ja on selvästi enemmän kriitikkoelokuva kuin tarkoitettu viihdyttämään lauantai-iltoja. Aihe on hyvin vakava ja se herättää keskustelua ja pohdintaa imperialismista. Katsoessani tätä kuusi vuotta vanhaa elokuvaa, tuli ikävä ensinnäkin episodielokuvia, mutta myös hyviä poliittisia korporaatiotrillereitä. Laadukkaita tehdään nykyisin harvoin.

Öljyterveisin,
Kurjenmäen Kreivi

Vanha kunnon kävelen-coolisti-räjähdyksestä -kikka

Kommentti: Pirate Bay haastetaan kaksintaisteluun

Suomen Musiikkituottajat ovat päättäneet haastaa Pirate Bay-vertaisverkkosivuston kaksintaisteluun. Uutinen koskee elokuvateollisuutta myös siinä määrin, että sivuston kautta jaetaan myös laittomasti elokuvamateriaalia. Taistelu tulee olemaan melko hyödytön, koska mikään oikeuslaitos sivistyneessä Euroopassa ei tule rajoittamaan yksittäisen kansalaisen vapaata liikkuvuutta niin Internetissä kuin sen ulkopuolellakaan. Ajatukseen sulkemisesta voitaisiin keksiä vaikka kuinka monta vertausta aina kirpputoreista ulkonaliikkumiskieltoihin, mutta pääsääntö on se, että tekijänoikeusjärjestö kohdistaa syytöksen jokaiseen kansalaiseen, ei rikoksentekijään. Kuulostaako tutulta? Se kuulostaa Kiinalta. Vielä kun jokainen kuusivuotiaskin tietää, miten BBC:n sivuilta katsotaan Top Gearia, vaikka materiaali on estetty Suomessa.

Uuden sukupolven elokuvantekijän ajatukset kokosi Star Wreckin tekijätiimi blogissaan. Lyhyesti referoituna he vaativat tekijänoikeusjärjestöjä ymmärtämään sen, että on vuosi 2011 ja kuluttajat vaativat helppoutta, vaikka siitä joutuisi hieman maksamaan. Spotify ja Voddler ovat näistä hyviä esimerkkejä, itsekin maksan ihan mielelläni Spotify Premiumista kymmenen euroa kuukaudessa ja hyvällä omalla tunnolla käytän helposti laillista materiaalia. Uskon, että tätä ei olisi syntynyt ilman innovatiivisuutta ja vastavoimaa, joka olisi puskenut luomaan jotain uutta. Se, että jos artisti ei saa Spotifysta miljoonia, voi osoittaa syyttävän sormensa sopimukset neuvotelleihin osapuoliin, eikä taas kuluttajaan, kuten on tehty. Voddler on palveluna vielä melko lapsenkengissä, mutta uskon sen kehitykseen.

Sanottakoon jo nyt tässä vaiheessa, että minä kulutan elokuvateollisuuteen enemmän kuin kukaan tuntemani henkilö, jos ei oteta lukuun Herra Tiitusta, jolla on omien sanojensa mukaan enemmän elokuvia kuin minulla. Omistan satoja DVD-elokuvia ja niiden lisäksi käytän aktiivisesti elokuvateatteripalveluita. On minullakin ollut nuoruudessa heikot hetkeni piratismin suhteen, mutta nykyisin teen tätä kaikkea rakkaudesta lajiin ja maksan siitä kymmenyksiä, mutta se ei tarkoita sitä, että olisin tyytyväinen. Maahantuonnin hitaus, käsittämättömät suunnitellut lisäkustannukset virtual print feen muodossa ja kuluttajan aliarviointi saa minunkin sappeni kiehumaan. On aivan käsittämätöntä, että vertaisverkosta löytyy esimerkiksi Black Swanista täysin katsottava versio ennen kuin elokuva on edes Suomessa laillisessa levityksessä. Elokuva palkittiin ennemmin Oscar-gaalassa kuin siihen pystyi ostamaan lipun Suomessa. Vuonna 2011 tuo on anteeksiantamattoman hidasta. Mediatalojen Internet-palvelut ovat lapsenkengissä ja tarjoavat kuluttajalle suttuista pikselimateriaalia kymmenen senttimetrin kokoisella ruudulla. Tässä Yle Areena ja sen sivutuote Elävä Arkisto ovat edellä veljiään, mutta se ei ole todellakaan tuulettamisen aihe.
Minä teen vuorotyötä ja olen TV:n katselussa täysin tallentavan digiboksin varassa, jonka toiminta on, noh, vaihtelevaa. Miksi en voisi laittaa televisiooni kiinni nettipiuhaa, joka hakisi täysiverisen kuvamateriaalin MTV3:n televisiolaitteelle suunnatusta Katsomo-palvelusta? Aivan sama vaikka tunkisivat sen täyteen mainoksia. Ihminen sidotaan 24 tuntia elävässä yhteiskunnassa edelleen sata vuotta vanhaan vuorokausirytmiin. Entä miksi Makuuni ei vuokraa elokuviaan televisiopalvelun kautta? Maksaisin 20€/kk Makuunille (tai vaihtoehtoisesti kertamaksuna) ja voisin selata televisiollani valikkoa, että mitä elokuvaa haluan katsoa teräväpiirtona. Palvelua tarjotaan kyllä esimerkiksi CDON.comissa, mutta sekin vaatii HDMI-piuhan ja kuulokepiuhan vetämistä televisioon. Minä haluan sen vielä helpommaksi, sillä teknologia mahdollistaa sen.
Näitä otsikoita kun lukee, kuvittelee, että tekijänoikeusjärjestöjen ainoa agenda on se, että pysytään kivikaudella. Minä haluan enemmän.

Terveisin,
Kurjenmäen Kreivi

PS. Ilmeisesti olen ollut turhan sinisilmäinen oikeusvaltioiden suhteen:

Google: Ennakkosensuuri ei tee hyvää sananvapaudelle
Pirate Bay lukkojen taakse Tanskassa

Vanishing on 7th street

Brad Andersonin historiaan kuuluu sellainen loistofilmaus kuin The Machinist, joka juonta paremmin muistetaan Christian Balen laihduttamisesta. Tällä kertaa Mr. Anderson on sujauttanut ansiolistaansa mysteerikauhuttelun Vanishing on 7th street, joka perustuu Anthony Jaswinskin käsikirjoituksen tapaiseen suttaukseen.

Elokuvan juoni alkaa muutamaan päähenkilöön suuntautuvalla juonenalulla, jossa ihmisiä haihtuu savuna ilmaan, kun karmea pimeys laskeutuu maan päälle. Valo ja valossa oleminen pelastaa varjoilta ja päähenkilöt löytävätkin pyhätön baarista, jossa on oma aggregaatti, jukeboksi ja tietenkin viinaa.

Käsikirjoitus on todellakin vain jotain sinne päin oleva raapustus, joka vilisee epäloogisuuksia ja kysymyksiä, joihin vastata. Mysteerielokuvien juttu on se, että katsoja voi arvuutella ratkaisua ja lopussa sitten jaellaan nallekarkkeja eniten sille, joka pääsi lähemmäksi. Tässä päästään siihen, että John Leguizamon esittämä Paul latelee niitä yleisimpiä ja päätyy tulokseen, että missään ei ole mitään järkeä. Yöt pitenevät ja päivät lyhenevät kuin Brianin poeettisessa kommentissa elokuvassa Cocktail, mutta mikäli kyse ei ole fysiikan ilmiöstä, niin miksi se kuu on sitten paikallaan aina kun on pimeää? Päähenkilöt esittävät järkeviä kysymyksiä, mutta Jaswinski on hukkunut omaan ideaansa. Minulla loppuu ideat, kun yritän miettiä, miten tällaiselle paskalle on saanut edes rahoitusta. Kristillistäkin vertauskuvaa saatiin aikaiseksi, kun yhdistettiin poika ja valkoisiin pukeutunut tyttö ratsastamassa yönkoittoon Aatami ja Eeva -hengessä.

Ohjaus ontuu pahasti ja edistyy epäloogisesti. Välillä käytetään takaumia ja joidenkin kohdalla ne alkavat heti ja seuraavaksi taas joku näkeekin harhoja. Erikoistehosteet olivat kuin Hercules-sarjasta ja elokuvan säikäytyskohtaukset olivat melko huonoja yrityksiä. Ohjauksen huonous kuitenkin jäi käsikirjoituksen huonouden varjoon.

Näyttelystä ei ole juurikaan sanottavaa. Pääosissa on Hayden Christensen (Luke), Thandie Newton (Rosemary), aikaisemmin mainitsemani Leguizamo ja Jacob Latimore (James). Kaikki kantavat itsensä loppuun asti ärsyttämättä tai säväyttämättä.

Jotain kummaa tapahtuu tavallisena päivänä on b-elokuvien trendi, joka alkoi The Happeningistä, jatkui Blindnessilla ja toivottavasti loppui tähän. Näistä kolmesta ylivoimaisesti paras yritys oli Blindness, joka pienellä hiomisella olisi ollut aivan loistava elokuva. Samaan kategoriaan tämän kanssa en panisi kuitenkaan Will Smithin tähdittämää I Am Legend -elokuvaa, joka on melko hyvää vampyyritoimintaa. Tämä elokuva oli kuitenkin sellaista kuraa, että tuli sellainen olo, että olen käyttänyt puolitoista tuntia elämästäni paskakasan tuijottamiseen.

Ulosteterveisin,
Kurjenmäen Kreivi

"Tiedän, minäkään en halua nimeäni tämän elokuvan julisteeseen"