Suomen Marsalkka

YLE julkisti Suomen elokuvateollisuuden tämän vuoden suurimman jättipotin. Nimittäin piti lehdistötilaisuuden tuottamastaan elokuvasta SUOMEN MARSALKKA. Jättipotti ei niinkään koskenut elokuvan juonellisia käänteitä, vaan tuotannollisia, sillä tiedotteesta kävi ilmi, että elokuva on kuvattu yhtä sotakohtausta lukuunottamatta Afrikassa. Ja pääosan esittäjät ovat tummaihoisia. Ja kieli on englanti. Ja swahili. Meidän Marski sentään puhui venäjää, ruotsia ja auttavaa suomea. Eikä se missään Afrikassa ollut, Aasiassahan se lymyili.

Elokuva on nostattanut mielenkiintoisen vastakkainasettelun. Ei niinkään se, että vanhat kunnon isäm Maammpuallustajat nousevat barrikaadeille Marskin puolesta, vaan se, että aikoinaan lahtariksi ja äärioikeistolaismulkuksi Marskia tituuleranneet puolustavat mustaa Marskia ja vetovat mm. Marskin kosmopoliittisuuteen, seksuaaliseen suuntautumiseen ja niin edelleen. O tempora o mores. Tai morjens! Kaikki on näköjään kiinni perspektiivistä. Koko kansan Marski, jota jokainen tulkitsee tavallaan.

Kukaan historian henkilö ei ole tarpeeksi suuri jäädäkseen vaille kriitiikkiä tai taiteellista tulkintaa. Ennen ei saanut sanoa pahaa Kekkosesta ja jumalasta, kuitenkin nykyisin kumpaakin rienataan oikein olan takaa. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen tarvittiin uusi hahmo, jonka koristeellista pintaa ei mikään hippi tule likaamaan. Suomettumisen jälkeen sotasankariakin uskalsi ihan julkisesti kehua ja kaksi kaveria nousi tavallisen kansan yläpuolelle, nimittäin Mannerheim ja Ehrnrooth. Ensiksi mainittu valittiin vielä Yleisradion Suurin suomalainen -äänestyksessä kaikkein suurimmaksi symboliseksi kilveksi kaikelta pahalta. Mitään viemättä keneltäkään pois, myös symbolia voidaan tulkita monesta näkökulmasta.

YLE on ottanut hienon asetelman sikäli, että Marskin tarinan voi soveltaa vaikka sellaiseen paikkaan, mikä on kaukana kotoa. Tarina kuitenkin on riippumaton ajasta ja paikasta. Kuitenkin kun luin, että varsinaisen elokuvan budjetti on noin 20 000 euroa. Kun tehdään taiteellista tulkintaa herkästä aiheesta, kannattaisi se tehdä laadukkaasti, eikä harrastelijabudjetilla ja harrastelijavoimin. Tekemällä kotikatsomojälkeä, saadaan tulkinnan vastustajille aikamoinen lyömäase. Miksi pukea afrikkalaiselle marsalkan harmaa asepuku päälle, kun sen olisi voinut tehdä afrikkalaisin puvuin ja sijoitettuna afrikkalaisiin tapahtumiin? Katsoin tuossa viisi minuuttia sitten ensimmäisen trailerin ja kämmen kutisi siihen malliin, että teki mieli laittaa se kasvojen eteen. Odotetaan nyt kuitenkin lopullista elokuvaa. Elokuvan teosta kertovan kuusiosaisen dokumenttisarjan budjetti on 150 000-200 000 euroa. Kumpi olikaan tärkeämpää, elokuva vai kohu elokuvasta?

tummamarsalkkaterveisin,
Kurjenmäen Kreivi

Fast Five

Normaalitilanteissa välttelen otsikon kaltaisia elokuvia, mutta joskus, sopivassa mielentilassa laitan vahvistimeen pari pykälää lisää ja haen vauhtia, vaaroja ja naiiveja juonellisia käänteitä. Muutin kaapelitalouteen ja samassa tuli mahdollisuus vähän päivittää rautapuolta. Ostin HD-digiboksin ja siihen vielä kanavakortin, joka sisälsi kullanvärisen Viasatin. Kortti sisältää Viasatin HD-elokuvakanavan, josta tulee varsin paljon elokuvia, joita en ehkä vuokraamosta valitsisi mukaan. Fast Five on yksi niistä.

Fast Five on sarjassaan VIIDES Fast And The Furious -elokuva, joka nitoo yhteen juonellisesti kaikki muut, paitsi eräänlaisen spin-offin, Tokio Driftin. Mukana on kokolailla jengiä mukana ensimmäisestä Fast And The Furious-elokuvasta.

Konkkaronkka on paennut Brasiliaan, jossa Paul Walkerin esittämä Brian O'Connor leidinsä kanssa osallistuu yhdistettyyn auto- ja junavarkauteen, joka kuitenkin menee snadisti pieleen ja pari liittovaltion agenttia kuolee pahisten toimesta. Elokuvan sankareita kuitenkin syytetään tapauksesta ja paikalle kutsutaan toiminnan mies THE ROCK, joka jahtaa veijareita sen kummemmin välittämättä paikallisesta korruptiosta. Toisessa junassa olleessa autossa on kuitenkin siru, josta selviää paikallisen huumeparonin jakelureitit ja rahakätköt. Huumeparoni onnistuu suututtamaan pikkulapsen kostohalut omaavan sympaattisen jengin ja kolmisäikeinen ajojahti voi alkaa.

Juonellisesti elokuva on yhtä uskottava kuin Suomen osallistuminen jalkapallon MM-lopputurnaukseen. Siis että huumeparoni säilyttää sata miljoonaa paikallisen poliisin todistevarastossa, jossa on ehkä maailman turvallisin kassakaappi. Moraalisesti elokuva on vähintäänkin outo. Vin Dieselin esittämän Dom Toretton jengi repii puoli kaupunkia kaappaleiksi, vaarantaa ohikulkijat, ajaa kisaa huvikseen taajama-alueella ja ampuu surutta kaltaisiansa rikollisia, joilla on varmasti myös perhe. Ja sitten he pahastuvat, kun heitä syytetään aiheetta kahden agentin tappamisesta, jotka kuolivat HEIDÄN toimeenpanemassaan JUNARYÖSTÖSSÄ.

Mutta kyllä mä tästä pidin. Hyvää äksöniä.

pedaltothemedalterveisin,
Kurjenmäen Kreivi