keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Men in Black 3


Kreivin elokuvaviikko jatkuu universumia koskevien asioiden merkeissä. Kolmanteen osaan tullut Men in Black, eli aikaisemmin suomennettu "Miehet mustissa", mutta luojan kiitos suomennoksesta on luovuttu. Siis kiitos. Ajan hengen mukaan tämäkin on saavuttanut 3D-muodon, joka kannattaa yleensä katsoa, mikäli nenänvarsi vain kestää kakkuloiden painoa. Voisivat myydä vaikka jotain pehmustelappua viidelläkymmenellä sentillä siellä teatterilla, niin ostaisin aivan varmasti. Ja vielä joka kerta, koska nenänvarsipehmusteella on varmasti sama kohtalo kuin korvatulpilla. Aina siellä eteisen korissa, kun niitä tarvitsee.

Kolmannessa osassa universumi on siis taas vaarassa, koska avaruusjulmuri Boris-eläin on paennut vankilasta ja matkannut menneisyyteen listimään Agentti K:n (Tommy Lee Jones), joka taasen mahdollistaa maapallon kaappaamisen nykyajassa. Will Smithin esittämä J hoksaa juonen, koska hänen aivonsa eivät ole uudelleenkalibroineet itseään uuden aikajatkumon mukaisesti.

Tuotanto- ja näyttelykatras on lähestulkoon sama, poislukien Rip Tornin esittämä Zed, joka on vaihtunut leidiversio O:ksi ja käsikirjoittaja on taasen vahtunut Etan Coheniin (ei siis ETHAN Cohen). Kuten aina, tällaisissa tarinoissa ei kannata liiaksi miettiä, että miten sellainen menneisyyteen matkustaminen onkaan mahdollista, koska se ei ole. Piste. Ei ole. Eikä myöskään käsikirjoituksen aukkoja, koskien mitä tapahtuu missäkin ajassa, miksi joku on autuaan tietämätön, tai tietää jotain, tai miksi on tiennyt, mutta nyt ei tiedä. OK? Näissä elokuvissa keskitytään toimintaan, vitseihin ja viihdyttävyyteen ja sitähän löytyy. 3D-nappi on sopivasti pohjassa, eikä hyvää viihdettä ole pilattu turhan paljolla kamera-ajolla. Sanoisin, että tällaisiin elokuviin 3D sopii. Toisaalta kiitän hiljaa, ettei uutta Batmania ole tehty 3D:nä (puhumpa paljon nyt Batmanista kahden päivän aikana). Kässäri toimii hyvin, vitsit ovat edelleen K:n ja J:n henkilökemian varassa ja siinä, miten vallan mainiosti nuorta K:ta esittävä Josh Brolin imitoi Tommy Lee Jonesin K:ta. Monta hupihetkeä. Tosin kannattaa myös mahdollisesti katsoa aikaisemmat osat muistin virkistämiseksi, jos ei ihan muistissa ole roolihahmot.

Kaikenkaikkiaan elokuva tarjosi viihdyttävät pari tuntia, jonka voisin nauttia kyllä toisenkin kerran vaikkapa BluRay:n muodossa. Kuten sanoin, ei kannata repiä nörttiä itsestään ja alkaa viilaamaan pilkkua juoniaukoista, vaan nauti elokuvasta, hahmoista ja vitseistä.

Universumiterveisin,
Kurjenmäen Kreivi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti