Kävin Prometheuksen katsomassa aikaa sitten, mutta eräs facebook-olettamus herätti minut kirjoittamaan filkasta muutaman rivin.
Kyseessä on Ridley Scottin lisäys Alien-Saagaan, mutta kieltää jyrkästi elokuvan olevan Alien tai sen esiosa. Kuitenkin jokainen elokuvan nähnyt voi sanoa:
Tämä on Alienin esiosa.
Elokuva alkaa jumalattoman komealla montaasilla Skotlannin perukoilta, jossa humanoidi hajottaa itsensä puroon. Kuva siirtyy 2080-luvulle, jossa elokuvan naissankari Elizabeth Shaw (Noomi Rapace) ja hänen siippansa Charlie Holloway (Logan Marshall-Green) löytävät luolista eri puolilta maailmaan kaikenlaisia suttauksia, jotka mystisesti kertovat samaa tarinaa. Kuvassa oleva tähtikuvio löytyy avaruuskartasta, jota kohti lähdetään kulkemaan Charlize Theronin esittämän Vickersin johdolla. Mukana on myös omia juttujaan duunaileva androidi David (Michael Fassbender). Maan matoset uskovat määränpäästä löytyvän vastaukset ihmiskunnan syntyyn ja olemiseen ja sensellaiseen.
Jostain syystä puskaradio on onnistunut luomaan elokuvasta sellaisen mielikuvan, että se on jonkinlaista scifi-kauhua. Varmaan osasyynä on aika tiivistempoinen traileri ja Alien-saagan maine kauhua kylvävinä elokuvina. Sikäli Ridley Scottilta hyvä irtiotto alkuperäiseen, sillä kyseessä on scifi-trilleri-draama, joka tutkii ja pohdiskelee ihmiskunnan alkua ja kiinnostustamme omaan alkuperäämme. Jokin meidät loi, mutta jokin haluaa myös tuhota meidät. Elokuvasta on vaikea kertoa sen kummempia omia päätelmiä pilaamatta juonta tyystin niiltä, jotka eivät sitä ole nähneet. Voima-lehdestä luin mielenkiintoisen artikkelin, jossa näkökulmaksi oli haettu Ridley Scottin tapa tuoda elokuvissaan esiin voimakkaita naishahmoja ja se kyllä toteutuu tässä. Pääsääntöisesti elokuvan miehet ovat epäonnistujia, kepillään ajattelevia, hermoheikkoja tai kykenemättömiä muuten vain. No luodaan heillekin hetkensä. Naiset (ne kaksi) ovat selviytyjiä tai muuten omaavat mahtavan kokoiset pallit. Elokuva on siis melko feministinen ja poliittisesti korrekti noin muuten maskuliinisessa genressä. Yksi jäi kuitenkin vaivaamaan Voiman artikkelissa: "Välttäkää elokuvan 3D-versiota kuin ruttoa". Ja mikä hiton järki tässä kommentissa oli? Kauniimpaa, komeampaa, mahtavampaa elämystä 3D-laseilla saa hakea, kuitenkaan harrastamatta mitään tolkuttomia kamera-ajoja.
Minä viihdyin elokuvan parissa aivan tavattoman hyvin, vaikkakin liian (siis edes sen pienen) huumorin lisääminen noin muuten toimivaan loppuun jäi hieman vaivaamaan. Miksi latoa puujalkavitsejä? Häh? Kiinnostuin tarinasta ja haluan kuulla sen loppuun, vaikka näinkin aasi elokuva-arvostelija osaa sen ehkä vähän päätellä, kun yhdistelee vuosilukuja ja sitä, kuinka narsisteja humanoidit voivat olla.
Kurjenmäen Kreivi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti